Yö saapuu

Kului kaksi tuntia, pääportin yläpuolella olevasta vartiotornista kuului kymmenen metallista kalahdusta, joista kukin kaikui kolkosti lyhyen hetken kivisellä aukiolla. Aikaa oli enää tunti tapaamiseen. Linnan portille saapui joku, hyvästä vartiopaikastani näin hänet selkeästi. Se oli sama poika jonka olin tavannut kahdesti kylässä ja joka oli sanonut, ettei pääsisi linnaan. Päättelin, että hän ei ollutkaan mikään pelkkä kyläpoika, vaan hänellä olisi jotain muutakin merkitystä. Päätin katsoa minne hän menisi.

Kun portinvartijoiden huomio oli kiintynyt poikaan, livahdin pois tallin takaa muurin vierustaa pitkin päärakennuksen taakse. Kiersin päärakennuksen ja seurasin mihin hän menisi. Näin hänen tulevan pääpihalta ja kävelevän päärakennuksen takana olevan paksun tornin luokse, jonne hän meni sisään pienestä ovesta. Käsitykseni oli, että tuo torni olisi lähinnä palvelijoiden käytössä ja päätin olla menemättä sisään seuraamaan häntä. Joku olisi saattanut ihmetellä läsnäoloani siellä ja paljastaa minut vahingossa hänelle.

Yritin löytää itselleni köyttä. En aluksi löytänyt sellaista mistään, joten päätin käskeä sotilaiden rakennuksessa päivystävää palvelijaa hankkimaan minulle sellaisen sekä myös jonkinlaisen isohkon tarttumakoukun. Palvelija oli hieman ihmeissään omituisesta pyynnöstä tähän aikaan yöstä, mutta meni kuitenkin hankkimaan tarvikkeet.

Aikaa oli jäljellä puolisen tuntia. Tapaaminen oli sovittu tapahtuvaksi linnan muurin ulkopuolella, joten päätin tarkastaa sen ympäristön muurin päältä. Nurkkauksessa oli kaksi pyöreää tornia vierekkäin, sekä niiden välissä lyhyt muurinpätkä. Tarkistin tornien ympärystät tarkkaan sekä muurien sisä että ulkopuolelta, nousten tornien vasemmalla ja oikealla puolella oleville muureille portaita pitkin. Mitään ei näkynyt. Yritin päästä torneihin sisään voidakseni niiden sisältä tarkkailla väliin jäävää aluetta. Onnistuinkin pääsemään oikean puoleisen tornin alempaan kerrokseen, mutta sen pienistä ikkunoista ei näkynyt riittävän hyvin alaspäin. Korkeammalle torniin johtavien portaiden ovi oli lukossa, joten poistuin takaisin linnan pihalle. Tapaamisen aika oli koittanut, mutta muurin ulkopuolelta ei kuulunut äännähdystäkään. Tornien välissä olevalle muurinpätkälle ei ollut portaita joten yritin kiivetä sen päälle. Köyden ja koukun avulla pääsinkin kiipeämään tuolle muutaman metrin korkuiselle karkealle kivimuurille melko helposti. Vaikkakin kilven raahaaminen mukana oli hieman hankalaa, olin melko varma, että siitä olisi runsaasti hyötyä, jos joku todella kävisi kimppuuni. Tornien välissäkään ei näkynyt mitään, mutta kauempana oli vielä runsaasti kuolleita kulmia, joita en ollut tarkastanut. Kiipesin alas muurin ulkopuolelle pitäen samalla kilpeni suojana taaksepäin. Kun olin päässyt muurin juurelle pysähdyin tarkkailemaan ympäristöäni. Olin pimeässä nurkassa, josta minua olisi hyvin vaikeaa silmin havaita, saati sitten ampua. Kuuntelin tarkkaan hetken aikaa, katsellen eteenpäin ja ylös molemmilla puolillani olevien tornien huipuille. Kuulin ylhäältä oikealta äänen. Se oli hyvin vaimea, sellainen ääni, joka syntyy kun jalka liukuu pitkin kiveä, eikä se olisi voinut syntyä itsestään. Ainakin nyt tiesin, että missä päin mahdollinen hyökkääjä olisi; tosin heitä saattaisi olla useampikin.

Näin jyrkänteen raunalla jotain melko pientä ja tummaa ja minun tietysti piti saada siitä selkoa. Nostin kilven pääni päälle, ja suunnaten sen oikeanpuolisen tornin katolle lähdin hiipimään kohti reunaa. Tarkkailin sivustojani valppaana, mutta en nähnyt enkä kuullut mitään. Hämmästyin nähdessäni reunalla olevan esineen. Se oli kiipeilykoukku. En ymmärtänyt, että kuka haluaisi kiivetä tänne. Kumarruin tarkastelemaan koukkua ja alas menevää köyttä tarkemmin. Samassa kuulin takaani ylhäältä helähdyksen ja käsivarteni vaistonomaisesti kohosi hieman nostaen kilpeäni hieman taaemmas ja ylemmäs. Pari tuumaa etäisyyttä kilven ja pääni välillä olikin tarpeen, sillä raskas varsijousen nuoli läpäisi kilpeni kevyesti, juuttuen kuitenkin kiinni siten, että nuoli juuri ja juuri hipaisi päätäni viistosti. Horjahdin nuolen voimasta kohti pitkää putousta. Oikea käteni ja jalkani olivat jo ehtineet reunan yli, kun sain kiinni koukusta roikkuvasta köydestä. Olin ollut varomaton. Nousin reunalta pystyyn, käännyin ympäri; en nähnyt mitään ja varovaisesti juoksin tornien välissä ammottavaan pimeyteen. Yläpuoleltani kuului pari kirosanaa; vastustajallani oli ilmeisesti ollut vain yksi jousi käytettävissään. Nousin nopeasti takaisin yli muurin pimeyden turvin, hyppäsin sieltä linnan kiviselle pihalle ja juoksin seinänvierustaa pitkin pois, tehden tämän kaiken kuitenkin silti mahdollisimman hiljaa. Saavuin linnan pääpihan kulmalle ja jäin taas odottamaan.

Seuraava kappale
Muita kertomuksia