Augsburgin tunnustuksessa pysyvien teologien kesken on myös syntynyt kiistaa seremonioista eli kirkollisista tavoista, joista Jumalan sanassa ei ole käskyä eikä kieltoa vaan jotka on otettu kirkossa käyttöön edistämään hyvää järjestystä ja hurskautta.
Status controversiae - keskeinen kiistakysymys
Keskeisen kysymyksenä on ollut, onko vainon aikana ja tunnustuksen ollessa kysymyksessä mahdollista omaatuntoa loukkaamatta vastustajien painostuksesta ja vaatimuksesta ottaa uudestaan käyttöön joitakin pois jääneitä seremonioita, jotka sinänsä ovat ehdonvallan asioita eli sellaisia, joista Jumala ei ole antanut käskyä eikä kieltoa. Voitaisiinko vastustajien kanssa päästä sopimukseen sellaisista seremonioista ja ehdonvallan asioista, vaikka he evankeliumin vihollisina eivät suostu meidän kanssamme sovintoon opista? Kiistan toinen osapuoli on vastannut myöntäen, toinen kieltäen.
Affirmativa
Oikea, tosi oppi ja tunnustus1. Saadaksemme tämänkin kiistan loppumaan me esitämme yksimielisenä uskonamme, opetuksenamme ja tunnustuksenamme seuraavan: Sellaiset seremoniat eli kirkolliset tavat, joista Jumalan sanassa ei ole käskyä eikä kieltoa vaan jotka on otettu käyttöön vain hurskauden ja järjestyksen edistämiseksi, eivät sinänsä ole jumalanpalvelusta. Matt. 15:9: "Turhaan he palvelevat minua ihmiskäskyin."
2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Jumalan seurakunnalla on aina ja kaikkialla tilanteen vaatiessa valta muuttaa näitä seremonioita sellaisiksi, että ne parhaiten hyödyttävät ja rakentavat Jumalan seurakuntaa.
3. Tällöin on kuitenkin kartettava kaikkea häilyvyyttä ja pahennusta. Erityisen tarkoin varoen on säästettävä uskossaan heikkoja.
4. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että vainon aikaan, kun meiltä vaaditaan selkeää uskon tunnustamista, ei viholliselle ole annettava periksi edes ehdonvallan asioissa, sillä apostoli kirjoittaa: (Gal. 5:1) "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." (2 Kor. 6:14) "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä. Mitä yhtyettä on valkeudella ja pimeydellä?" Ja vielä: (Gal. 2:5) "Me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne." Siinä tapauksessa ei enää ole kysymys ehdonvallan asioista vaan evankeliumin totuudesta ja kristillisestä vapaudesta. On joko vahvistettava julkinen epäjumalanpalvelus tai varjeltava uskossaan heikkoja lankeamasta. Siinä tilanteessa emme saa antaa hiukkaakaan periksi, vaan meidän on esitettävä tunnustuksemme avoimesti, ilman sarvia ja hampaita. Sitten meidän tulee kärsiä tunnustuksen seurauksena kaikki, minkä Jumala osaksemme suo ja mitä hän sallii oman sanansa vihollisten meille tehdä.
5. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme niin ikään, ettei yksikään kirkko saa tuomita toista sen takia, että toisella on vähemmän tai enemmän ulkonaisia seremonioita, joista Jumala ei ole antanut käskyä. Oleellista on, että pidetään yhtä opissa, sen joka kohdassa, sekä myös pyhien sakramenttien oikeassa käytössä. Näinhän kuuluu tuttu lause: Dissonantia ieiunii non dissolvit consonantiam fidei, "Paaston erilaisuus ei riko uskon ykseyttä."
Negativa
Väärä oppiNäin ollen me hylkäämme ja torjumme vääränä ja Jumalan sanan vastaisena seuraavanlaisen opetuksen:
1. Ihmisten käskyjen ja säädösten mukaista käytäntöä kirkossa pidetään sellaisenaan jumalanpalveluksena tai sen osana.
2. Sellaisia seremonioita, käskyjä ja säädöksiä tyrkytetään Jumalan seurakunnalle väkipakolla, muka välttämättöminä, - vaikka ne sotivat sitä kristillistä vapautta vastaan, mikä seurakunnalla on ulkonaisissa asioissa.
3. Vainon aikaan, silloin kun vaaditaan julkista tunnustusta, voidaan ehdonvallan asioissa ja seremonioissa antaa evankeliumin vihollisille myöten tai päästä sopimukseen heidän kanssaan. - Sellainen koituu kuitenkin totuudelle turmioksi.
4. Ulkonaisia seremonioita ja ehdonvallan asioita poistetaan siinä mielessä, ettei Jumalan seurakunnan olisikaan lupa noudattaa yhtä tai muutamaa sellaista tapaa, sen mukaan kuin kirkon etu kussakin tilanteessa vaatii.