Kirkolliset tavat, Sisällysluettelo

11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta

Tästä opinkohdasta ei Augsburgin tunnustuksessa pysyvien teologien keskuudessa ole käyty julkista kiistaa. Oikein opetettuna tämä on lohdullinen opinkohta. Siksi selvitämme sitäkin tässä kirjoituksessa, jottei siitä vastedeskään syntyisi pahennusta herättävää väittelyä.

Affirmativa

Puhdas, tosi oppi

1. Ensiksi on tarkoin huomattava, että Jumalan ennaltatietämys (praescientia) ja hänen tekemänsä iankaikkinen valinta (praedestinatio) ovat kaksi eri asiaa.

2. Jumalan ennaltatietämys tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jumala tietää kaiken ennen kuin se tapahtuu. On kirjoitettu: "Taivaan Jumala kykenee paljastamaan salaisuuksia. Hän on ilmoittanut kuningas Nebukadnessarille, mitä on tapahtuva tulevina aikoina" (Dan. 2:28).

3. Jumalan ennaltatietämyksen kohteena ovat yhtä lailla hyvät ja pahat. Se ei kuitenkaan ole pahan syy, ei myöskään synnin eli väärin tekemisen, mikä on alkuisin Perkeleestä ja ihmisen omasta, pahasta ja turmeltuneesta tahdosta. Ennaltatietämys ei ole myöskään pahojen ihmisten turmion syy, vaan siihen syyllisiä ovat he itse. Ennaltatietämys eli kaitselmus ainoastaan pitää pahan tapahtuessa yllä järjestystä ja panee pahalle rajan, johon saakka se saa jatkua, sekä antaa sille tarkoituksen määräämällä, kuinka kaiken sinänsä pahankin on edistettävä Jumalan valittujen pelastumista.

4. Predestinaatio eli Jumalan iankaikkinen valinta koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, rakkaita lapsia. Se on heidän pelastuksensa syy, se toteuttaa pelastumisen ja kaiken mitä tähän kuuluu. Sillä perustalla meidän autuutemme kestää niin vankasti, etteivät helvetin portit pysty sitä järkyttämään. (Matt. 16:18)

5. Tätä valintaa ei pidä tutkia Jumalan salaisen päätöksen kannalta, vaan se on opittava ymmärtämään Jumalan sanasta, jossa se on ilmoitettu.

6. Jumalan sana taas ohjaa meidät Kristuksen luokse. Hän on se "elämän kirja", (Esim. Fil. 4:3) johon kaikkien niiden nimet on kirjoitettu, joiden on määrä tulla iankaikkisesti autuaiksi. Hänessä heidät on myös valittu, niin kuin Raamattu sanoo: "Jumala on ennen maailman perustamista hänessä - Kristuksessa - valinnut meidät." (Ef. 1:4)

7. Tämä Kristus kutsuu luokseen kaikkia (Matt. 11:28) syntisiä ja lupaa heille levon ja virvoituksen. Hän tarkoittaa täyttä totta; hän tahtoo, että kaikki ihmiset tulisivat hänen luokseen ja antaisivat auttaa itseään, kun hän sanassaan tarjoutuu auttamaan heitä. Hän tahtoo, että sanaa kuullaan, siltä ei tukita korvia eikä sitä halveksita. Vielä hän lupaa Pyhän Hengen voiman ja vaikutuksen, jumalallista apua kestävänä pysymiseen sekä iankaikkisen autuuden.

8. Siksi emme saa muodostaa käsitystä siitä, kuinka meidät on valittu iankaikkiseen elämään, ihmisjärjen emmekä Jumalan lain perusteella. Ne ajaisivat meidät joko hurjaan, hillittömään, epikurolaiseen elämään tai sitten epätoivoon. Ne synnyttävät ihmisten sydämissä vahingollisia ajatuksia; eiväthän he omin neuvoin, omaa järkeään seuratessaan voi suojautua sellaisilta. Näin he pohtivat: "Jos Jumala on valinnut minut autuuteen, ei millään voi joutua kadotukseen, vaikka mitä tekisin. Jos minua taas ei ole valittu iankaikkiseen elämään, ei minun kannata tehdä mitään hyvää, sehän on joka tapauksessa turhaa."

9. Tämä oppi on ammennettava yksinomaan pyhästä, Kristusta julistavasta evankeliumista. Evankeliumi todistaa kirkkaasti, että (Room. 11:32) "Jumala on sulkenut kaikki epäuskoon, että hän kaikkia armahtaisi". Jumala ei tahdo, että kukaan (Hes. 33:11; Hes. 18:23) hukkuisi, vaan että jokainen kääntyisi ja uskoisi Herraan (1 Tim. 2:6) Kristukseen.

10. Tämä oppi on siis hyödyllinen ja lohdullinen, jokaiselle, joka syventyy Jumalan ilmoitettuun tahtoon ja tutkii asioita siinä järjestyksessä, jota pyhä Paavali noudattaa Roomalaiskirjeessä. Ensin Paavali ohjaa ihmisiä parannukseen, synnintuntoon, uskomaan Kristukseen ja olemaan kuuliainen Jumalalle. Vasta sitten hän puhuu Jumalan iankaikkisen valinnan salaisuudesta.

11. Tosin on kirjoitettu: (Matt. 20:16) "Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut." Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala ei tahtoisi pelastaa kaikkia. Valittujen harvalukuisuus johtuu siitä, että monet eivät ollenkaan kuuntele Jumalan sanaa vaan ehdoin tahdoin väheksyvät sitä, tukkivat korvansa ja paaduttavat sydämensä. Näin he sulkevat Pyhän Hengen säännöllisen tien, niin ettei hän voi tehdä heissä työtään. Vaikka he kuulisivatkin sanan, he piittaamattomina viskaavat sen tuulen vietäväksi. Syypää tähän ei ole Jumala eikä hänen suorittamansa valinta vaan heidän oma ilkeytensä.

12. Kristityn tulee siis omaksua Jumalan iankaikkista valintaa koskevasta opinkohdasta sen verran kuin siitä on ilmoitettu Jumalan sanassa. Raamattu viittaa Kristukseen, "elämän kirjaan", joka aukaistaan ja jonka sisältö paljastetaan pyhää evankeliumia saarnattaessa. Näin siellä on kirjoitettuna: (Room. 8:30) "Ne, jotka hän on valinnut, ne hän myös on kutsunut." Kristuksesta voimme löytää Isän iankaikkisen valinnan. Onhan Isä iankaikkisen, jumalallisen aivoituksensa mukaan päättänyt, että hän ei tahdo pelastaa ketään muuta kuin ne, jotka tuntevat hänen Poikansa Kristuksen ja vilpittömästi uskovat häneen. Muut ajatukset on karkotettava mielestämme, koska ne eivät ole lähtöisin Jumalasta vaan pahan vihollisen kuiskuttelusta. Niiden avulla vihollinen koettaa tehdä tehottomaksi tai jopa kokonaan riistää meiltä sen suloisen lohdutuksen, jonka saamme tästä terveellisestä opista. Saammehan siitä tiedon, että meidät on kokonaan armosta, ilman yhtään omaa ansiota, Kristuksessa valittu iankaikkiseen elämään ja ettei meitä voi kukaan ryöstää hänen kädestään. Eihän Herra (Joh. 10:28) ole vain sanoin vakuuttanut armovalintaa vaan hän on vahvistanut sanansa valalla ja sinetöinyt ne pyhillä sakramenteilla. Näitä meidän tulee syvimmissä ahdistuksissamme muistaa ja näistä etsiä rohkaisua. Siten voimme sammuttaa Perkeleen tuliset (Ef. 6:16) nuolet.

13. Samalla meidän on mitä tunnollisimmin noudatettava elämässämme Jumalan tahtoa. Siten teemme saamamme kutsun lujaksi, niin kuin pyhä Pietari kehottaa. (2 Piet. 1:10) Erityisen tarkoin meidän on pidettävä kiinni Jumalan ilmoitetusta sanasta, joka ei meitä ikinä petä.

14. Jumalan iankaikkista valintaa on nyt lyhyesti selvitetty siten, että Jumala saa kaiken hänelle kuuluvan kunnian: hän yksin pelastaa meidät, sulasta laupeudesta, ilman mitään meidän ansiotamme, oman tahtonsa aivoituksen mukaan. (Ef. 1:11) Tällä tavoin ei toisaalta anneta kenellekään vähintäkään aihetta masennukseen tai raakaan ja hurjaan elämään.

Antithesis eli negativa

Väärä oppi

Me uskomme ja ajattelemme siis tähän tapaan: Muutamat käsittelevät väärällä tavalla oppia siitä, että Jumala on armossaan suorittanut valinnan iankaikkiseen elämään. Näiden opetuksen pohjalta murheelliset kristityt eivät saa tästä opista lohdutusta, vaan se ajaa heidät masennukseen tai epätoivoon; katumattomat sitä vastoin sen perusteella vain vahvistuvat piittaamattomuudessaan. Sellainen opetus ei ole Jumalan sanan eikä tahdon mukaista, vaan sitä harjoitetaan järjen mukaan ilkeän Saatanan yllytyksestä. Onhan apostolin todistuksen mukaan kaikki, mikä on kirjoitettu Raamattuun, kirjoitettu (Room. 15:4) "meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo".

Näin ollen me hylkäämme seuraavat harhat:

1. Opetetaan, ettei Jumala tahdo kaikkien ihmisten kääntyvän ja uskovan evankeliumia.

2. Kun Jumala kutsuu meitä luokseen, hän ei silti todella tarkoita, että kaikkien ihmisten pitäisi tulla hänen tykönsä.

3. Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan, vaan jotkut on pelkästään Jumalan päätöksen, aivoituksen ja tahdon perusteella säädetty kadotukseen, niin että he eivät voi pelastua. Heidän syntiään ei tällöin ole otettu huomioon.

4. Jumalan valinnan peruste, se syy, jonka tähden Jumala on valinnut meidät iankaikkiseen elämään, ei ole yksin Jumalan laupeus ja Kristuksen pyhistä pyhin ansio, vaan jokin peruste löytyy myös meistä.

Kaikki nämä ovat rienaavia, hirmuisia harhaoppeja. Ne riistävät kristityiltä kaiken sen lohdutuksen, jonka pyhä evankeliumi ja pyhien sakramenttien käyttäminen heille antavat. Siksi näitä oppeja ei saa sietää Jumalan kirkossa.

Olemme nyt lyhyesti ja yksinkertaisesti selvittäneet ne kiistanalaiset opinkohdat, joista Augsburgin tunnustukseen yhtyneet jumaluusoppineet ovat jonkin aikaan väitelleet ja opetuksessaan esittäneet eri mielipiteitä. Jokainen tavallinen kristitty voi nyt Jumalan sanan ja katekismuksensa johdolla päästä selville siitä, mikä on oikein, mikä väärin. Emmehän ole vain esittäneet oikeaa oppia vaan olemme myös paljastaneet sitä vastustavan harhaopin, olemme torjuneet harhat ja siten perin pohjin ratkaisseet kaikki pahennusta herättäneet kiistat.

Kaikkivaltias Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Isä, suokoon meille armollisesti Pyhän Henkensä, että me kaikki olisimme hänessä yhtä ja pysyisimme lujina tässä kristillisessä, Jumalalle mieluisessa yksimielisyydessä. Aamen.


Muut joukkiot ja lahkot, Sisällysluettelo