Eräät tunnustukseen yhtyneet jumaluusoppineet ovat jonkin aikaa käyneet näiden kohtien tulkinnasta kiistoja, jotka täten ratkaistaan ja sovitaan Jumalan sanan johdolla ja kristillisen oppimme pääsisällön mukaisesti.
Augsburgin tunnustukseen yhtyneiden teologien keskuudessa kiistaa aiheuttaneiden uskonkohtien
Opin summa, sääntö ja ohje,
jonka mukaan kaikkea oppia on arvioitava ja syntyneet kiistat kristillisesti selvitettävä ja ratkaistava
1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Kirjoitettu on: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni" (Ps. 119.) Pyhä Paavali sanoo: (Gal. 1:8) "Vaikka tulisi taivaan enkeli ja julistaisi toisin, hän olkoon kirottu".
Muita vaikka kuinka nimekkäiden vanhojen ja uusien opettajien kirjoituksia ei ole pidettävä Pyhän Raamatun vertaisina, vaan ne on kaikki tyynni alistettava sen alaisiksi. Niitä tulee käyttää yksinomaan todistajina, jotka kertovat, millaisena ja millä paikkakunnilla profeettojen ja apostolien oppi on säilytetty apostolien ajan jälkeen.
2. Kohta apostolien ajan jälkeen, jopa heidän vielä eläessään, ilmaantui vääriä opettajia ja harhaoppisia. Heitä vastustamaan vanha kirkko laati symboleja eli lyhyitä, täsmällisiä tunnustuksia, jotka sisältävät oikeauskoisen tosi kirkon yhteisen ja yksimielisen kristillisen uskon ja tunnustuksen. Sellaisia ovat Apostolinen, Nikaian ja Athanasioksen tunnustus. Niinpä mekin tunnustamme ne omiksemme ja hylkäämme siten kaikki harhaopit, sellaiset opit, jotka ovat tunkeutuneet Jumalan kirkkoon mutta sotivat näitä tunnustuksia vastaan.
3. Oman aikamme kirkko on uskonasioiden vuoksi jakaantunut. Erityisesti paavilaisuutta, sen väärää jumalanpalvelusta, epäjumalanpalvelusta ja taikauskoa, mutta myös muita lahkoja vastustaen me pidämme yksimielisen kantamme ilmauksena ja kristillisen uskomme ja tunnustuksemme julkilausumana, omana tähän aikaan kuuluvana tunnuksenamme eli symbolinamme alkuperäistä, muuttamatonta Augsburgin tunnustusta, joka ojennettiin keisari Kaarle V:lle Augsburgin valtiopäivillä v. 1530, niin myös sen Puolustusta sekä niitä Opinkohtia, jotka laadittiin Schmalkaldenissa v. 1537 ja jotka ovat etevimpien silloisten teologien allekirjoittamat.
Koska nämä asiat koskevat myös tavallista maallikkoa ja hänen sielunsa pelastusta, me tunnustamme omiksemme myös tohtori Lutherin Vähän ja Ison katekismuksen, sellaisina kuin ne kuuluvat hänen Teoksiinsa. Ne ovat "kansanraamattu", ne sisältävät suppeassa muodossa kaiken, minkä Pyhä Raamattu esittää laveasti siitä, mitä kristityn on pelastuakseen tiedettävä.
Kaikki opit on tarkistettava yllä esitetyn ohjeen mukaisiksi. Kaikki mikä on vastoin tätä, on vastoin uskomme yksimielistä julkilausumaa ja on sellaisena hylättävä ja torjuttava.
Näin ero Pyhän Raamatun (Vanhan ja Uuden testamentin) ja kaikkien muiden kirjoitusten välillä pysyy voimassa. Pyhä Raamattu säilyy ainoana tuomarina, sääntönä ja ohjeena. Se on ainoa koetinkivi, jonka avulla kaikki opit on tutkittava ja arvioitava; se ratkaisee, ovatko ne hyviä vai pahoja, oikeita vai vääriä.
Muita tekstejä taas, sen enempää uskontunnustuksia kuin muitakaan mainittuja kirjoituksia, ei saa käyttää tuomarina niin kuin Pyhää Raamattua. Ne ovat ainoastaan uskon todistuksia ja julkilausumia, jotka osoittavat, kuinka kunakin aikana eläneet opettajat ovat Jumalan kirkossa ymmärtäneet ja tulkinneet Pyhää Raamattua kiistanalaisten opinkohtien osalta ja kuinka raamatunvastainen oppi on hylätty ja tuomittu.