8. Kristuksen persoona

Pyhää ehtoollista koskevasta riidasta on kehkeytynyt erimielisyyttä puhtaiden Augsburgin tunnustuksessa pysyvien teologien ja kalvinilaisten välille; viimeksi mainitut ovat johtaneet myös joitakin muita jumaluusoppineita harhaan. Erimielisyys koskee Kristuksen persoonaa ja kahta luontoa sekä näiden ominaisuuksia.

Status controversiae - keskeinen kiistakysymys

Keskeisenä kysymyksenä on ollut: Ovatko jumalallinen ja inhimillinen luonto ja niiden ominaisuudet persoonallisen yhtymyksen perusteella reaalisesti eli todellisesti Kristuksen persoonassa toisiinsa yhdistyneinä? Kuinka pitkälle tämä yhteys ulottuu?

Sakramentin halveksijoiden väitteen mukaan jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat yhdistyneet Kristuksessa siten, että kummankaan luonnon ominaisuudet eivät todellisesti eli reaalisesti kuulu toiselle, vaan luonnoille on yhteistä vain nimi. Hehän sanovat avoimesti: Unio facit communia nomina, "Persoonallinen yhtymys tekee vain nimistä yhteisiä." Jumalaa sanotaan siis ihmiseksi ja ihmistä Jumalaksi, mutta siten, että Jumalalla ei oel reaalisesti eli todellisesti mitään yhteistä ihmisyyden eikä ihmisyydellä jumaluuden ja sen majesteetin ja ominaisuuksien kanssa. Tätä vastustavan kannan ovat esittäneet tohtori Luther ja hänen kannattajansa sakramentin halveksijoita vastustaessaan.

Affirmativa

Riidan selvittämiseksi ja lopettamiseksi me esitämme kristillisen uskomme mukaisesti oppinamme, uskonamme ja tunnustuksenamme seuraavan.

1. Jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat persoonallisesti yhtyneet Kristuksessa siten, ettei ole olemassa kahta kristusta, josita toinen olisi Jumalan, toinen ihmisen poika; on vain yksi Jumalan Poika, joka on myös Ihmisen Poika (Luuk. 1:31-35; Room. 9:5).

2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että jumalallinen ja inhimillinen luonto eivät ole sekoittuneet yhdeksi olemukseksi eikä kumpikaan ole muuttunut toiseksi, vaan kumpikin säilyttää olemukseensa kuuluvat ominaisuudet, joista ei milloinkaan tule toisen luonnon omaisuuksia.

3. Jumalallisen luonnon ominaisuuksia ovat: kaikkivaltius, iankaikkisuus, äärettömyys, samanaikainen läsnäolo kaikkialla - itsessään, luonnollisena eli luonnon ja sen luonnollisen olemuksen ominaisuutena - sekä kaiken tietäminen. Näistä ei milloinkaan tule ihmisluonnon ominaisuuksia.

4. Ihmisluonnon ominaisuuksia ovat: ruumiillisuus eli luotuna oleminen, lihaa ja verta oleminen, äärellisyys ja rajallisuus, kärsimys ja kuolema, taivaaseen astuminen ja taivaasta tuleminen, paikasta toiseen siirtyminen, nälkä ja jano, vilusta ja helteestä kärsiminen ja muut sellaiset seikat, joista ei milloinkaan tule jumalallisen luonnon ominaisuuksia.

5. Koska luonnot ovat persoonallisesti eli yhdessä persoonassa yhtyneinä, me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että tämä yhtymys ei ole sellaista yhteen liittymistä ja yhdistymistä, jonka seurauksena luonnoilla ei olisi persoonallisesti eli persoonallisen yhtymisen perusteella mitään yhteistä. Vaikka kaksi lautaa liimataan yhteen, eivät ne anna toisilleen eivätkä saa toisiltaan yhtään mitään, mutta Jumalan ja ihmisen todellinen yhtymys on kaikkein syvintä yhteyttä. Siitä persoonallisesta yhtymyksestä ja sen tuloksena syntyneestä sanomattoman syvästä yhteydestä on lähtöisin kaikki, mitä Kristuksesta Jumalana voidaan sanoa ja uskoa inhimillistä sekä mitä hänestä ihmisenä voidaan sanoa ja uskoa jumalallista. Kirkon vanhat opettajat ovat valaisseet tätä luontojen yhtymystä ja yhteyttä vertauksilla tulisena hehkuvasta raudasta sekä ruumiin ja sielun yhtymisestä ihmisessä.

6. Niinpä me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Jumala on ihminen ja ihminen on Jumala. Se ei olisi mahdollista, ellei jumalallisella ja inhimillisellä luonnolla olisi mitään todellista keskinäistä yhteyttä.

Kuinka näet voitaisiin ihmistä, Marian poikaa, totta puhuen sanoa Jumalaksi tai Korkeimman Jumalan Pojaksi, ja kuinka hän voisi olla se, miksi häntä sanotaan, ellei hänen ihmisyytensä olisi persoonallisesti yhtynyt Jumalan Poikaan eikä ihmisyydellä siis olisi Jumalan Pojan kanssa mitään reaalisesti eli todellisesti yhteistä, vaan yhteistä olisi pelkkä Jumalan nimi?

7. Siksi me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Mariassa ei siinnyt eikä hänestä syntynyt pelkkää ihmistä, vaan Jumalan todellinen Poika. On siis oikein sanoa häntä Jumalan äidiksi, koska hän se todella on.

8. Edelleen me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että pelkkä ihminen ei meidän puolestamme kärsinyt, kuollut tullut haudatuksi, astunut helvettiin, noussut kuolleista, astunut taivaaseen ja tullut korotetuksi Jumalan kaikkivaltiaaseen voimaan ja majesteettiin, vaan sellainen ihminen, jonka ihmisluonto on niin sanomattoman syvällä tavalla yhtynyt ja yhdistynyt Jumalan Poikaan, että se muodostaa hänen kanssaan yhden ainoan persoonan.

9. Sen tähden onkin meidän puolestamme todella kärsinyt Jumalan Poika, nimittäin siihen ihmisluontoon kuuluvan ominaisuuden mukaisesti, jonka hän on omaksunut jumalallisen persoonansa ykseyteen ja ottanut omakseen. Näin hän kykeni kärsimään ja voi toimia ylipappinamme sovittaakseen meidät Jumalan kanssa, niin kuin on kirjoitettu: He ovat "kirkkauden Herran ristiinnaulinneet" ja: Meidät on Jumalan verellä lunastettu (1 Kor. 2:8; Ap.t. 20:28).

10. Siksi me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Ihmisen Poika on reaalisesti eli todellisesti ihmisluonnossaan korotettu Jumalan kaikkivaltiaan majesteetin ja voiman oikealle puolelle. Tämän edellytyksenä oli, että tämä ihminen otettiin jumaluuteen, kun hän oli äidin kohdussa siinnyt Pyhästä Hengestä, ja hänen ihmisluontonsa yhdistyi persoonallisesti kaikkein Korkeimman Poikaan.

11. Persoonallisen yhtymyksen voimasta tämä majesteettisuus kuului hänelle kaiken aikaa, mutta alennuksen tilassa hän oli "tyhjentänyt itsensä" siitä. (Fil. 2:7) Sen tähden hän todella kasvoi iässä, viisaudessa ja armosta Jumalan (Luuk. 2:52) ja ihmisten edessä, hän kun ei paljastanut majesteettisuuttaan aina vaan ainoastaan milloin halusi. Ylösnousemuksena jälkeen hän sitten luopui kokonaan "orjan muodosta", mutta ei ihmisluonnosta. Hänet asetettiin asemaan, jossa hän rajoituksitta käyttää, ilmaisee ja osoittaa jumalallista majesteettisuuttaan, toisin sanoen hän on noussut kirkkauteensa. Ei vain Jumalana vaan myös ihmisenä hän tietää nyt kaiken, kykenee kaikkeen ja on kaikkien luotujensa luoma. Hänen jalkojensa alla, hänen käsissään on kaikki mikä on olemassa taivaassa, maassa ja maan alla. Itse hän todistaa: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." (Hepr. 2:7 Joh. 13:3 Matt. 28:18 Ef. 4:10) Pyhä Paavali sanoo: Hän on noussut "kaikkia taivaita ylemmäksi täyttääkseen kaikki". Valtaansa hän voi käyttää kaikkialla läsnä olevana, mikään ei ole hänelle mahdotonta tai tuntematonta.

12. Niinpä hän kykenee, jopa aivan helposti, läsnä ollen jakamaan ehtoollisessa todellisen ruumiinsa ja verensä. Se ei tapahdu ihmisluonnon edellytysten ja ominaisuuksien nojalla, vaan tavalla, joka on ominaista Jumalan oikealle kädelle, kuten tohtori Luther kristillisen, lapsille tarkoitetun katekismuksemme pohjalta lausuu. Hänen läsnäoloaan ei ole ymmärrettävä maallisella, saati sitten kapernaumilaisten tavalla. Ja kuitenkin se on todellista ja olemuksellista, sillä hänen testamenttinsa sanat kuuluvat näin: "Tämä on, on, on minun ruumiini - -"

Tämä meidän oppimme, uskomme ja tunnustuksemme ei erota Kristuksen persoonan luontoja toisistaan. Niin teki Nestorios, joka kiisti Kristuksen kummankin luonnon ominaisuuksien todellisen yhteyden ja purki siten persoonan ykseyden, niin kuin Luther selittää kirjassaan Kirkolliskokouksista. Emme myöskään sekoita luontoja ominaisuuksineen toisiinsa, niin että niistä muodostuisi yksi olemus, niin kuin Eutykhes erheellisesti menettelee. Emme kiellä emmekä tee tyhjäksi Kristuksen persoonassa olevaa inhimillistä luontoa emmekä väitä kummankaan luonnon muuttuvan toiseksi, vaan Kristus on Jumala ja ihminen yhtenä ainoana jakamattomana persoonana ja pysyy iankaikkisesti sellaisena. (1 Tim. 3:16) Apostolin todistuksen mukaan tämä on - lähinnä Pyhää Kolminaisuutta - syvin salaisuus; yksin tämän varassa on lohdutuksemme, elämämme ja autuutemme.

Negativa

Niinpä me hylkäämme ja torjumme kaikki nyt lueteltavat harhaopit Jumalan sanan ja yksinkertaisen kristillisen uskomme vastaisina.

1. Jumala ja ihminen eivät Kristuksessa ole yksi ainoa persoona, vaan Jumalan Poika on eri henkilö kuin Ihmisen Poika, kuten Nestorios narrin tavoin väittää.

2. Jumalallinen luonto ja inhimillinen luonto sekoittuvat yhdeksi olemukseksi ja ihmisluonto muuttuu jumaluudeksi, kuten Eutykhes hourii.

3. Kristus ei ole luonnoltaan todellinen, iankaikkinen Jumala; näin arvelee Areios.

4. Kristuksella ei ollut todellista ihmisluontoa, johon kuuluvat ruumis ja sielu; näin kuvittelee Markion.

5. Unio personalis facit tantum communia nomina. "Persoonallinen yhtymys tekee vain nimistä ja arvonimistä yhteisiä."

6. Kyseessä on pelkkä sanonta (phrasis et modus loquendi), kun sanotaan: "Jumala on ihminen, ihminen on Jumala." Eihän jumaluudella ole reaalisesti eli todellisesti mitään yhteistä ihmisyyden, ei myöskään ihmisyydellä jumaluuden kanssa.

7. Lauseet: "Jumalan Poika on kuollut maailman synnin tähden" ja "Ihmisen Poika on saanut kaiken vallan" ovat vain sanontoja (communicatio verbalis).

8. Ihmisluonto on Kristuksessa tullut jumaluuden tavoin äärettömäksi olemukseksi, ja tämän olemukseen lisätyn, ihmisluontoon vuodatetun, jumaluudesta erkaantuneen voiman ja ominaisuuden vaikutuksesta hänen ihmisluontonsa on jumalallisen luonnon tavoin kaikkialla läsnä.

9. Ihmisluonto on substanssin, olemuksen ja siihen kuuluvien ominaisuuksien puolesta eksekvoitunut eli samanvertaistunut jumalallisen luonnon kanssa.

10. Kristuksen inhimillinen luonto on avartunut koko taivaan ja maan paikallisesti täyttäväksi - vaikkei sellaista ole lupa väittää edes jumalallisesta luonnosta.

11. Ihmisluonnon ominaisuudet estävät Kristusta olemasta samanaikaisesti useammassa kuin yhdessä paikassa. Vielä mahdottomampaa hänen olisi olla ruumiillisesti kaikkialla.

12. Pelkästään Kristuksen inhimillinen luonto on kärsinyt sijassamme ja lunastanut meidät. Jumalan Pojalla ei kärsimyksessä ollut mitään todellista yhteyttä ihmisluontoon, kärsimys ei oikeastaan ollenkaan koskenut häntä.

13. Yksin jumaluutensa puolesta Kristus on luonamme täällä maan päällä sanassaan ja sakramenteissaan sekä kaikissa meidän ahdingoissamme. Läsnäololla ei ole mitään tekemistä hänen ihmisluontonsa kanssa. Sen jälkeen kun hän on kärsimyksellään ja kuolemallaan lunastanut meidät, hänellä ei enää ole ihmisenä mitään kosketusta meihin täällä maailmassa.

14. Sen jälkeen kun ihmisluonnon omaksunut Jumalan Poika on riisunut orjan muodon, hän ei toteuta kaikkia Kaikkivaltiaalle ominaisia tekojaan ihmisluonnossaan, sen välityksellä ja avulla, vaan ainoastaan muutamia, nimittäin vain siellä, missä hänen inhimillinen luontonsa on paikallisesti.

15. Hänen ihmisluonnossaan ei edes ole tilaa kaikkivaltiudelle ja muille jumalallisen luonnon ominaisuuksille - vaikka Kristus nimenomaan lausuu: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." Samoin sanoo pyhä Paavali: "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol. 2:9).

16. Kristukselle on tosin annettu varsin suuri valta taivaassa ja maan päällä, suurempi kuin kaikille enkeleille ja muille luontokappaleille yhteensä, mutta Jumalan kaikkivaltiuteen hänelle ei ole annettu mitään osuutta eikä hänellä sellaista ole. - Ne jotka väittävät näin, kuvittelevat Jumalan kaikkivaltiuden ja muiden luotujen olentojen vallan väliin vielä sen vallan, joka on korottamisessa annettu Kristukselle, hänen inhimillisen luontonsa käytettäväksi (media potentia). Sellainen valta olisi pienempi kuin Jumalan kaikkivaltius mutta suurempi kuin muiden luotujen olentojen valta.

17. Kristuksen inhimillinen henki saa tietoa vain rajallisen määrän: hän tietää vain ne asiat, jotka hänen kuuluu tietää ja jotka hän tarvitsee hoitaessaan tuomarin virkaa.

18. Kristuksella ei vielä ole täydellistä Jumalan ja kaikkien hänen tekojensa tuntemusta - vaikka Kristuksesta on kirjoitettu, että hänessä "kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä" (Kol. 2:3).

19. Kristuksen inhimillisen hengen on mahdotonta tietää sellaista, mitä on ollut olemassa iankaikkisuudesta asti, mitä juuri nyt tapahtuu kaikkialla ja mitä on oleva olemassa vielä ikuisuudessakin.

20. Opetetaan, että lause: "Minulle on annettu kaikki valta", (Matt. 28:18) merkitsee: Kristukselle on ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumuksessa palautettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä. Tämä koskee vain hänen jumalallista luontoaan ja edellyttää, että hän alennuksen tilassa on myös jumaluuden puolesta luopunut siitä vallasta ja jättänyt sen taakseen. - Tällainen opetus on silkkaa rienausta, joka vääristelee Kristuksen testamentin sanat ja vielä raivaa tietä kirotulle areiolaiselle harhaopille, joka lopulta kieltää Kristuksen iankaikkisen jumaluuden ja sitä myöten hukkaa koko Kristuksen ja myös meidän autuutemme, ellei sitä torjuta Jumalan sanan vankkaan perustukseen ja yksinkertaiseen kristilliseen uskoomme nojautuen.