IV

Joh. 17:5: "Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan."

Kol. 2:9: "Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti."

Hilarius, De trinitate III:⁴⁹ "Lihaksi tullut Sana rukoili, että se, mikä on ajassa saanut alkunsa, saisi sen kirkkauden ja kunnian, joka on olemassa iankaikkisesti."

Gregorios Nyssalainen, Gelasiuksen ja Theodoretoksen (Dialogus II) mukaan;⁵⁰ (koskee Pietarin sanaa Ap.t. 2:33): "Jumalan oikea käsi yhdistyi ihmiseen ja nosti sen yhtymyksen avulla omaan korkeuteensa."

Sama, De anima: "Jumala, Sana, ei ikinä muutu miksikään, vaikka hän on yhteydessä ruumiiseen ja sieluun, eikä hän osallistu näiden heikkouteen. Hän antaa näille oman jumaluutensa väkevyyden, mutta pysyy silti samana, mikä hän oli ennen yhtymystä."

Basileios, Kristuksen pyhästä syntymästä:⁵¹ "Millä tavoin jumaluus on lihassa? Niin kuin tuli raudassa, ei muuttuen vaan tehden osalliseksi. Eihän tuli siirry rautaan, vaan pysyen paikoillaan se antaa raudalle omaa voimaansa. Eikä tuli siitä vähene, mutta se täyttää silti kokonaan itsellään raudan, joka näin on tullut tulesta osalliseksi."

Epifanios, Ancoratus:⁵² "Tehden maallisen ruumiin osalliseksi samasta voimasta kuin jumaluudella on hän yhdisti ne yhdeksi voimaksi, yhdeksi jumaluudeksi. Tämä teki hän, joka on yksi ainoa Herra ja yksi Kristus, ei kaksi kristusta eikä kaksi jumalaa."

Kyrillos, In Ev. Joh IV, 23:⁵³ "On siinä perääkin, kun kiistätte sen, että liha voi tehdä eläväksi. Eihän liha sinänsä voi tehdä mitään eläväksi, kun se itsekin on sen tarpeessa, että joku antaa sille elämän. Mutta tutkittuanne huolellisesti inkarnaation salaisuutta ja opittuanne ymmärtämään, että lihassa asuu itse Elämä, teidän on pakko uskoa, että lihasta on tullut eläväksi tekijä, vaikka se itsessään ei pystykään yhtään mihinkään. Yhdyttyään eläväksi tekevään Sanaan liha on tullut elämän antajaksi. Se ei ole vetänyt Sanaa alas katoavaiseen luontoonsa, vaan Kristuksen liha on korotettu paremman luonnon voimaan. Vaikka siis lihan luonto itsessään ei kykenekään tekemään eläväksi, se pystyy tähän kuitenkin siitä syystä, että se on saanut omakseen kaiken sen vaikutusvoiman, joka kuuluu Sanalle. Eihän siihen pysty Paavalin, Pietarin eikä kenenkään muunkaan ruumis kuin yksin hänen, joka on Elämä itse ja jossa jumaluuden täyteys asuu ruumiillisesti. Siksi muiden liha pystyy tekemään eläväksi, koska siinä asuu Jumalan ainoa Poika."

Augustinus, Contra Feilcianum Arianum 11:⁵⁴ "Me tiedämme, että hänen lihansa on kirkastettu jumaluuden majesteettisuudella; silti en myönnä, että hänen ruumiinsa häpäiseminen olisi kohdistunut myös hänen jumaluuteensa."

Tehodoretos, luvussa "Antikristus":⁵⁵ "Kun Sana tuli ihmiseksi,hän ei suonut omaksumalleen ihmisluonnolle mitään osittaista armonosoitusta, vaan Jumala näki hyväksi, että siinä asuisi jumaluuden koko täyteys."

Sama, In Ps. 21: "Jos omaksuttu luonto on liittynyt omaksujan jumaluuteen, se on myös päässyt osalliseksi samasta kunniasta ja kirkkaudesta."

Sama, In Hebr. 1: "Ylösnousemuksen jälkeen ihmisyyskin on saanut jumalallisen kunnian."

Johannes Damaskenos, III, 7 ja 15:⁵⁶ "Jumalallinen luonto tekee lihan osalliseksi omasta kirkkaudestaan ja ominaisuuksistaan, mutta pysyy itse osattomana lihan himoista ja kärsimyksistä."

V

Joh. 14:6: "Minä olen elämä."

Joh. 5:26 s.: "Hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä, (...) koska hän on Ihmisen Poika."

Kyrillos, Thesaurus XII, 15:⁵⁷ "Luodun ja Luojan olomuoto ja ominaisuudet ovat aivan erilaiset, mutta Jumalan Pojan omaksuma ihmisluonto on ylittänyt rajansa, ja se on armosta siirretty hänen olotilaansa, joka sen on omaksunut."

Sama In Ev. Joh. II, 144: "Kristus lisää heti syyn, jonka perusteella hän on sanonut Isän antaneen hänelle elämän ja tuomiovallan: 'koska hän on Ihmisen Poika.' Näin hän opettaa meille, että kaikki on annettu hänelle ihmisenä. Ainokainen Poika ei sen sijaan ole elämästä osallinen vaan luonnoltaan itse elämä."

Sama, III, 37: "Kristuksen ruumis tekee eläväksi, koska se on itse Elämän ruumis ja sillä on yhä lihaksi tulleen Sanan voima; ja onhan se täynnä sitä väkevyyttä, jolta kaikki saavat olemassaolon ja elämän."

Sama, IV, 14: "Koska Vapahtajan liha on yhdistynyt Jumalan Sanaan, joka luonnostaan on elämä, on siitäkin tullut eläväksi tekevä."

Edelleen, 18: "Olen täyttänyt ruumiini elämällä, olen omaksunut kuolevaisen lihan. Koska nyt minä, joka olen luonnostani elämä, asun kuolevaisessa lihassa, olen sen täysin muuttanut oman elämäni mukaiseksi."

Luku 24: "Ei lihan luonto sinänsä voi tehdä eläväksi, mutta emmehän me ajattelekaan, että se olisi Kristuksessa yksinään. Siihen on yhdistynyt Jumalan Poika, joka on olemukseltaan itse elämä. Kun Kristus siis sanoo lihaansa elämää antavaksi lihaksi, ei hän tarkoita, että sillä olisi eläväksi tekemisen kyky samalla tavoin kuin hänellä itsellään tai tarkemmin sanoen hänen hengellään. Henki tekee näet eläväksi itse, mutta liha saa sen voiman yhtyessään henkeen. Kuinka se taas tapahtuu, sitä ei mielemme ymmärrä eikä kielemme osaa ilmaista, vaan me otamme sen totuuden vastaan vaieten mutta lujassa uskossa."

Sama, X, 13: "Elämän liha, Ainosyntyisen lihaksi tulleena, on saanut elämän voiman."

Sama, XI, 21: "Ei Kristuksenkaan liha sinänsä ollut pyhää, mutta Sanaan yhdyttyään se ikään kuin muuttui väkevän Sanan mukaiseksi ja siitä tuli pelastuksen ja pyhityksen lähde niille, jotka tulevat siitä osallisiksi. Me emme siis väitä, että liha lihana kykenisi vaikuttamaan niin kuin Jumala vaikuttaa, vaan se kyky kuuluu Sanan luonnolle."

Sama, (De trinitate,) dialogus VI: "Isä kirkastaa hänet, ei siksi että hän on Jumala, vaan siksi että hän oli ihminen. Ihmisenä ei jumalallisen vaikuttamisen kyky ollut hänen luonnolleen ominainen, mutta hän tavallaan sai sen omakseen, kun Jumalan Sana yhdistyi ja ihmeellisesti liittyi ihmisyyteen."

Sama, De recta fide ad Theodosium: "Omaksumaansa ruumiiseen hän kätki oman elämänsä antamalla luontojen yhdistyä."

Edelleen: "Koska Sana on ihmeellisellä tavalla syntynyt Isästä, jolla on elämä, myös Sana tekee eläväksi. On kuitenkin huomattava, että toisinaan sanotaan Jumalan kirkkauden voimaa myös hänen lihansa voimaksi." Ja edelleen: "Ei ole mielekästä tunnustaa, että maallinen ruumis tekee eläväksi, mikäli tarkoitetaan ruumiin omaa luontoa."

Epifanios, Contra Ariomanitas:⁵⁸ "Kristuksen ihmisyyttä ei ole olemassa erillisenä. Eihän hän puhunut jumaluuden ja ihmisyyden ollessa erillään vaan ihmisyyden yhdyttyä jumaluuteen ja muodostettua yhden pyhän olennon. Niinpä hänen ihmisyytensä tunsi jo itsessään kaiken täydellisesti, koska se oli liittynyt jumaluuteen ja yhtymyksessä tullut yhdeksi ainoan jumaluuden kanssa."

Augustinus, De verbis Domini, sermo 58:⁵⁹ "Minä palvon kumartaen Herran lihaa eli Kristuksen täydellistä ihmisyyttä, koska jumaluus on sen omaksunut ja se on tullut yhdeksi jumaluuden kanssa. En siis tunnusta erikseen Jumalaa ja ihmistä, vaan tunnustan että yksi ainoa Jumalan Poika on sekä Jumala että ihminen. Jos siis erotat ihmisen Jumalasta, sellaiseen ihmiseen en ikinä usko enkä häntä palvele."

Edelleen: "Emme nyt puhu pelkästä, yksin olevasta ihmisyydestä. Mutta jos joku halveksii jumaluuteen yhtynyttä ihmisyyttä, yhtä ainoata Jumala Poikaa, tosi Jumalaa ja tosi ihmistä, eikä suostu kumartamaa häntä, sellainen on iankaikkisen kuoleman oma."

Sama, De civitate Dei X, 24: "Ei siis Kristuksen liha sinänsä puhdista uskovaisia; heidät puhdistaa Sana, joka on omaksunut lihan."

Efesoksen kirkolliskokous, kaanon 11:⁶⁰ "Jos joku ei tunnusta että Herran liha tekee eläväksi, koska siitä on tullut kaiken eläväksi tekevän Sanan lihaa, hän olkoon kirottu."

Theofylaktos, In Ef. Joh. 3:⁶¹ "'Isä on antanut kaiken Pojan käteen', ihmiskäteen. Mutta mitä tuo lause merkitsee jos sen katsotaan tarkoittavan hänen jumaluuttaan? Isä antoi kaiken Pojalle luonnon perusteella, ei armosta."

Sama, In Ev. Matth. 28: "Jos sanan 'Minulle on annettu kaikki valta' katsotaan tarkoittavan Sanaa, joka on Jumala, se merkitsee: tahtoen tai vasten tahtoaan minut tunnustavat nyt Jumalaksi kaikki, jotka aikaisemmin palvelivat minua vastahakoisesti alistuen. Jos se taas koskee ihmisluontoa, se on ymmärrettävä näin: minä, joka ennen olin tuomittua luontoa, olen nyt Jumala, luontojen sekoittumatta yhdistettynä Jumalan Poikaan, ja olen saanut kaiken vallan."

Johannes Damaskenos, III, 17:⁶² "Ei omasta voimastaan vaan lihaan yhtyneen Sanan voimasta Herran liha saa aikaan jumalallisia tekoja, jolloin Sana tuo lihan välityksellä ilmi Sanalle ominaisen tavan vaikuttaa. Eihän hehkuva rautakaan polta siksi, että rauta luonnostaan polttaisi, vaan rauta on saanut tämän kyvyn yhdistymällä tuleen. Niinpä Herran ruumiskin on itsessään kuolevainen, mutta sillä on voima tehdä eläväksi, koska se on yhtynyt Sanan kanssa yhdeksi persoonaksi."

Edelleen, 18: "Kristuksen jumalallinen tahto on aluton ja kaiken vaikuttava (...) mutta hänen inhimillinen tahtonsa on saanut alkunsa ajassa, sillä on ollut luonnolliset, viattomat mielenlähteet, eikä se ollut luonnostaan kaikkivaltias, mutta tultuaan todelliseksi ja luonnoltaan Sanan, se on Jumalan, tahdoksi se on nyt myös kaikkivaltias." - Tämä tarkoittaa, kuten eräs selittäjä lausuu, seuraavaa: Jumalan tahdolla on oman luontonsa perusteella valta saada aikaan, mitä se tahtoo, mutta Kristuksen inhimillisellä tahdolla ei tätä voimaa ole luonnostaan, vaan se perusteella, että se on yhtynyt Jumalaan, Sanaan.

Edelleen, 21: "Kristuksen inhimillinen luonto ei oman olemuksensa perusteella tunne tulevaisuutta, mutta Herran sieluna se on yhtynyt itse Sanaan ja muodostaa sen kanssa persoonallisen ykseyden. Siksi se on rikastunut ja saanut kaiken muun jumalallisen ohessa myös kyvyn tietää, mitä on tuleva." Ja luvun lopulla: "Me sanomme siis, että kaiken tietää koko luomakunnan valtias ja Herra, yksin Kristus, hän, joka on sekä Jumala että ihminen. Ovathan hänessä kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä."

Sama, II, 22: "Vaikka Herran inhimillinen sielu kuuluikin tulevaisuutta tuntemattomaan luontoon, se oli yhdistynyt yhdeksi persoonaksi kaiken tietävän Jumalan, Sanan, kanssa ja tiesi siksi kaiken, ei armosta, vaan persoonallisen yhtymyksen perusteella." Ja vähän myöhemmin: "Koska Herramme Jeesuksen Kristuksen luontojen välillä on olemassa ero, eroaa myös jumalallisen luonnon tieto ja tahto inhimillisen luonnon tiedosta ja tahdosta."