Toiset ovat ajatelleet ja opettaneet, 56 että uudestisyntyneiden ei ole määrä lain avulla opetella uutta kuuliaisuutta ja hankkia tietoa teoista, joissa heidän tulee vaeltaa; (Ef. 2:10) ei myöskään oppia näistä asioista saa perustaa lakiin. Onhan Jumalan Poika vapauttanut heidät ja tehnyt heistä Henkensä temppeleitä. Niin kuin aurinko vapaana, kenenkään kiirehtimättä, aivan itsenäisesti kiertää kierroksensa, niin tekevät myös uudestisyntyneet itsenäisesti Pyhä Hengen innoittamina ja kiirehtiminä sellaista, mitä Jumala heiltä vaatii.
Toiset ovat sitä vastoin opettaneet seuraavaan tapaan: On aivan totta, että Pyhä Henki panee uskovat ihmiset liikkeelle. Näin he sisäisen ihmisen puolesta täyttävät Jumalan tahtoa alttiisti. Silti juuri Pyhä Henki käyttää kirjoitettua lakia myös opettamaan oikein uskovia palvelemaan Jumalaa hänen kirjoitetun lakinsa ja sanansa mukaan, ei omien ajatusten mukaisesti. Kirjoitettu sana on luotettava sääntö ja ohje, jonka mukaan hurskas elämänvaellus on muodostettava Jumalan iankaikkisen, muuttumattoman tahdon mukaiseksi.
Tämän kiistan me aiomme nyt selvittää ja saada lopullisesti päättymään.
Me uskomme, opetamme ja tunnustamme yksimielisesti, että oikein uskovat, vilpittömästi Jumalan puoleen kääntyneet ja vanhurskautetut kristityt on julistettu ja päästetty vapaiksi lain kirouksesta. Silti heidän tulee joka päivä harjoitella Herran lain tuntemista, niin kuin on kirjoitettu: "Autuas se (...) joka rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!" (Ps. 1:1 s. ja Ps. 119:97). Laki on nimittäin kuvastin, josta on nähtävissä Jumalan tahto, se mikä on hänelle mieluista. Sitä peiliä on aina pidettävä uskovien edessä; sitä lakia on heille lakkaamatta opetettava.
Apostoli tosin vakuuttaa, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle vaan jumalattomille. (1 Tim. 1:9) Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, että vanhurskaiden tulisi elää ilman lakia. Onhan Jumalan laki kirjoitettu heidän sydämeensä. Jo ensimmäiselle ihmiselle annettiin heti luomisen jälkeen laki, jonka mukaan hänen oli määrä elää. Pyhä Paavali tarkoittaa sitä, että lain (Gal. 3:13 s.) kirous ei paina niiden harteita, jotka Kristus on sovittanut Jumalan kanssa. Lailla ei myöskään ole mitään syytä vaivata eikä pakottaa uudestisyntyneitä, koskapa he sisällisen ihmisen puolesta ilolla (Room. 7:22) yhtyvät Jumalan lakiin.
Jos uskovissa Jumalan valituissa lapsissa asuva Pyhä Henki jo tämän elämän aikana loisi heidät kokonaan uusiksi, niin että he luontoineen ja kaikkine kykyineen olisivat täysin synnittömiä, he eivät todellakaan tarvitsisi lakia eivätkä siis kiirehtijääkään. Ilman mitään lain opetusta, kehotusta, ohjausta ja hoputusta he aivan omasta aloitteestaan, täysin vapaaehtoisesti tekisivät kaiken, mitä he Jumalan tahdosta ovat velvollisia tekemään. Juuri sitenhän aurinko, kuu ja kaikki taivaan tähdet itsestään noudattavat ratojaan kenenkään tai minkään kehottamatta, ohjaamatta, kiirehtimättä, painostamatta, pakottamatta - tai estämättä. Ne seuraavat järjestystä, jonka Jumala on niille kerran säätänyt. Entä rakkaat enkelit? Heidänkin kuuliaisuutensa on täysin vapaaehtoista.
Mutta uskovaisia ei tämän elämän aikana uudisteta täydellisesti eikä läpikotaisin, completive vel consummative. Kristuksen täydellinen kuuliaisuus peittää kyllä heidän syntinsä, eikä synnistä seuraa uskoville kadotustuomiota. Pyhä Henki on alkanut ottaa vanhaa Aadamia hengiltä ja uudistaa kristittyjen "mielen henkeä". Silti vanha Aadam on yhä piintyneenä heidän luontoonsa ja kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin kykyihinsä. Apostoli kirjoittaa tästä: "Minä tiedän, (Room. 7:18, 19, 23) ettei minussa, se on minun lihassani asu mitään hyvää (...) minä en tiedä, mitä teen, sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." Ja edelleen: "Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa." "Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat toisiaan vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte." (Gal. 5:17)
Näistä syistä Jumalan oikein uskovat, valitut ja uudestisyntyneet lapset tarvitsevat joka päivä tämän elämän ajan laista saatavaa opetusta, kehotusta, varoitusta ja uhkausta voidakseen vastustaa lihan himoja. Eikä sekään riitä, vaan he tarvitsevat usein myös rangaistuksia, jotka ravistelevat heitä, niin että he seuraavat Jumalan Hengen ohjausta. Onhan kirjoitettu: (Ps. 119:71) "Hyvä on minulle, Herra, että minua nöyryytät, että minä oppisin sinun käskyjäsi." "Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi" (1 Kor. 9:27) "Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä (Hepr. 12:8) ettekä lapsia." Tohtori Luther on selittänyt tätä perusteellisesti Kirkkopostillan suviosassa, 19. sunn. Kolm. jälk. epistolasaarnassa. 57
Vielä on kohta kohdalta esitettävä, miten evankeliumi synnyttää, luo ja saa aikaan uskovaisissa uutta kuuliaisuutta ja mikä on lain tehtävä uskovien hyviä tekoja ajatellen.
Laki tosin sanoo Jumalan tahtovan ja käskevän, että "meidän pitää uudessa elämässä vaeltaman". (Room. 6:4) Mutta laki ei anna voimaa eikä kykyä aloittaa eikä jatkaa sitä vaellusta. Sydämen uudistaa Pyhä Henki, joka annetaan ja vastaanotetaan evankeliumia saarnattaessa, ei lakia julistettaessa (Gal. 3:2, 14). Mutta Pyhä Henki käyttää sitten lakia uudestisyntyneiden opettamiseen. Kymmenestä käskystä hän näyttää heille, "mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista" (Room. 12:2) ja missä Jumalan edeltäpäin valmistamissa hyvissä teoissa heidän tulee vaeltaa (Ef. 2:10). Pyhä Henki kehottaa heitä siihen; ja kun he lihan tähden ovat laiskoja, velttoja ja vastahakoisia, hän nuhtelee heitä lain sanalla. Hänellä on samalla kertaa (1 Sam. 2:10) kaksi virkaa: hän surmaa ja tekee eläväksi, vie helvettiin ja tuo sieltä jälleen pois. Hänen tehtävänään ei ole van lohduttaminen vaan myös syyttäminen, niin kuin on kirjoitettu: (Joh. 16:8) "Kun Pyhä Henki tulee, niin hän näyttää maailmalle (johon vanha Aadam kuuluu) todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion." Syntiä on kaikki mikä rikkoo Jumalan lakia. Pyhä Paavalikin sanoo:(2 Tim. 3:16) "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi"; nuhteleminen on lain varsinainen tehtävä. Niin usein kun uskovat kompastelevat, Pyhä Henki käyttää lakia nuhtelemaan heitä, mutta sama Henki käyttää sitten pyhän evankeliumin saarnaa rohkaisemaan ja lohduttamaan heitä.
Meidän on vältettävä jokaista virhetulkintaa, mikäli mahdollista, ja opetuksessa säilytettävä selvä ero lain tekojen ja Hengen vaikutusten välillä. Siksi on varsin tarkasti pidettävä mielessä, että aina puhuttaessa Jumalan lain mukaisista hyvistä teoista - nehän yksin ovat hyviä - "laki" merkitsee nimenomaan Jumalan muuttumatonta tahtoa, jonka mukaan ihmisten on elettävä. Siitä huolimatta on eroa teoilla ja teoilla, koska on olemassa eroa niitten ihmisten kesken, jotka koettavat noudattaa lakia ja Jumalan tahtoa. Uudestisyntymättömänä ihminen noudattaa lakia ja tekee tekoja käskystä, rangaistuksen pelosta tai palkan toivossa. Sellainen ihminen on yhä "lain alla"; pyhä Paavali käyttää hänen teoistaan nimitystä "lain teot", sillä hän on orjan tavoin lain pakkovallassa. Sellaiset ovat Kainin kaltaisia pyhimyksiä.
Mutta kun Jumalan Henki synnyttää ihmisen uudesti ja vapauttaa hänet laista, kun ihminen pääsee vapaaksi piiskurista ja Jumalan Hengen johdettavaksi, (Room. 8:14 silloin hän elää lakiin kirjatun Jumalan tahdon mukaisesti ja tekee kaiken alttiisti ja iloisesti, sikäli kuin hän on uudestisyntynyt. Niitä tekoja ei ole oikein sanoa lain teoiksi, vaan ne ovat Hengen tekoja eli hedelmiä; niissä vaikuttaa se mistä pyhä Paavali käyttää nimityksiä "mielen laki" (Room. 7:23 1 Kor. 9:21 Room. 6:14) ja "Kristuksen laki". Sellaiset ihmiset eivät Paavalin sanan mukaan ole enää lain vaan armon alla (Room. 8:2).
Uskovat eivät kuitenkaan tässä maailmassa uudistu täydellisesti, vaan vanha Aadam pysyy heissä hautaan saakka, samoin heissä jatkuu Hengen sota lihaa vastaan. (Room. 7:22 s.) Tosin he sisällisen ihmisen puolesta ilolla yhtyvät Jumalan lakiin, mutta heidän jäsenissään oleva laki tekee vastarintaa heidän mielensä laille. Niinpä he eivät milloinkaan ole vailla lakia, mutta eivät myöskään lain alla. He ovat, elävät ja vaeltavat (Ps. 119:1) Herran laissa, mutta eivät tee mitään lain pakosta.
Heissä olevaa vanhaa Aadamia on sen sijaan piiskattava sekä lailla että lyönneillä, se kun tekee hyvää vain vastahakoisesti ja pakosta. Jumalattomiakin on pidettävä kurissa ja kuuliaisina antamalla lain heitä uhkailla (1 Kor. 9:27; Room. 7:18 s.).
Uskovat tarvitsevat lain opetusta vielä siitäkin syystä, etteivät sortuisi omaan pyhyyteen ja hurskauteen, suunnittelemaan oman mielen mukaista jumalanpalvelusta, sellaista joka olisi olevinaan Pyhän Hengen innoittama, vaikka se ei perustuisi Jumalan sanaan eikä käskyyn. Sellaisesta varoittaa 5 Moos. 12:8, 28, 32: "Älkää tehkö (...) jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein", vaan "kuulkaa niitä käskyjä ja säännöksiä, jotka minä teille annan", "älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois."
Vielä siitäkin syystä lain täytyy opettaa uskoville hyviä tekoja, että ihminen muutoin kuvittelisi tekojaan ja elämäänsä puhtaiksi ja täydellisiksi. Antaessaan uskoville määräyksiä hyvistä teoista laki toimii samalla peilinä ja näyttää, kuinka vajavaisia ja epäpuhtaita tämän elämän aikana tekemämme teot ovat. Rakkaan Paavalin perässä meidän on pakko myöntää: (1 Kor. 4:4) "Minulla ei tosin ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu." Kehottaessaan uudestisyntyneitä tekemään hyvää Paavali pitää heidän edessään kymmenen käskyn peiliä (Room. 13:9). Laista hän itsekin näkee hyvien tekojensa olevan vajavaisia ja epäpuhtaita (Room. 7). Daavid kyllä vakuuttaa toisaalta: Viam mandatorum tuorum cucurri, "Olen vaeltanut sinun käskyjesi tietä." Mutta toisaalla hän rukoilee: "Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi" (Ps. 119:32 ja Ps. 143:2).
Mihin perustuu se, että uskovien hyvät teot kelpaavat Jumalalle ja miellyttävät häntä? Ovathan ne vajavaisia ja epäpuhtaita koko tämän elämän ajan, koska lihassamme asuu synti. Tähän kysymykseen ei löydy vastausta laista, joka vaatii täydellistä ja täysin puhdasta kuuliaisuutta; mikään muu ei sen mukaan kelpaa Jumalalle. Evankeliumi sitä vastoin opettaa, että meidän hengelliset uhrimme kelpaavat Jumalalle Kristuksen tähden, kun ne uhrataan Kristukseen uskoen (1 Piet. 2:5; Hepr. 11:4; Hepr. 13:15 s.). Näin kristityt eivät ole lain alla vaan armon alla. Usko Kristukseen on vapauttanut ihmisen itsensä lain kirouksesta ja kadotustuomiosta, ja hänen tekonsakin Jumala lukee Kristuksen tähden hyviksi, vaikka ne eivät ole täydellisiä eivätkä puhtaita. Uskova ei näet tee niitä lain pakosta, vaan hän tekee niitä Pyhän Hengen uudistamana, sydämestään asti halukkaana ja alttiina elämään kaikessa Jumalalle mieliksi. Tämä koskee uudestisyntynyttä sisällistä ihmistä; samalla uskova joutuu käymään alituista sotaa vanhaa Aadamia vastaan.
Uskovassakin on näet yhä vielä vanha Aadam, se äksy ja vikuri aasi. Ei sille riitä edes lain opettaminen, ei kehottaminen, hoputtaminen eikä uhkaaminenkaan. Usein se täytyy vaivan ja rangaistuksen karahkalla pakottaa tottelemaan Kristusta. Vasta sitten kun ihmiseltä lopullisesti riisutaan tämä synnin turmelema liha ja hänet luodaan ylösnousemuksessa kokonaan uudeksi, hän lakkaa tarvitsemasta lain saarnaa, uhkausta ja kuritusta. Ei hän silloin tarvitse evankeliumiakaan, sillä laki ja evankeliumi kuuluvat tähän vajavaiseen elämään. Silloin autuaat näkevät Jumalan kasvoista kasvoihin. Silloin he kykenevät heissä asuvan Jumalan Hengen voimasta toteuttamaan Jumalan tahdon alttiisti, vapaasti, minkään estämättä, puhtaasti ja minkään puuttumatta. Jumalan tahdon täyttäminen on heidän ilonsa täydellisesti ja ikuisesti. Edellä sanotun perusteella me hylkäämme ja tuomitsemme sen turmiollisen, kristilliselle siveydelle ja oikealle jumalisuudelle tuhoisan harhaopin, jonka mukaan lakia ei pitäisi selostetulla tavalla saarnata oikein uskoville kristityille vaan ainoastaan epäuskoisille, paatuneille jumalattomille.