Pääsivu » Vastauksia » Tähtitiede

Kreationistisia väitteitä tähtitieteestä

Esitetyt kreationistiset väitteet on poimittu NetMission saarnasta: ''Tiede on osoittanut kehitysopin mahdottomuudet.''

Vastailijana Marko Grönroos (magi@iki.fi).

Aluksi huomauttaisin, että nämä tähtitieteeseen liittyvät väitteet ovat oleellisia vain sen kreationismin muodon osalta, joka katsoo maapallon olevan iältään nuori, noin 10,000 vuoden ikäinen. Valtaosa kristityistä hyväksyy tieteellisen käsityksen maapallon synnystä ja iästä.

Alkuräjähdys

Väite: Maailmankaikkeus ei ole syntynyt alkuräjähdyksessä (mikä siellä olisi räjähtänyt?). Räjähdys synnyttäisi vain kaaoksen, eikä mitään hienoja järjestelmiä.

Kaaoksessakin voi syntyä järjestystä. Maailmankaikkeuden kehitys alkuräjähdyksen tilasta nykyisenlaiseen tilaan on todettu lukuisten matemaattisten mallien ja tietokonesimulaatioiden avulla (makroskooppisella tasolla). Mallit perustuvat havaittuihin fysikaalisiin painovoimalakeihin, jotka automaattisesti aiheuttavat kaasumaisen materian romahtamisen tähdiksi ja galakseiksi alkuräjähdyksen jälkeisessä maailmankaikkeudessa.

Alkuräjähdys maailman synnyn selityksenä on ainakin yksinkertaisempi kuin persoonallinen ja äärettömän älykäs luojaolento, jonka alkuperästä ei ole mitään selitystä tahi todisteita.

Planeettojen heittelehtivät radat

Tiedemiehet ovat laskeneet, että planeetat pitäisi panna takaisin omille radoilleen vähintään 20 miljoonan vuoden välein, koska ne liukuvat radoiltaan painovoiman heittelemänä.

On vaikea päätellä mihin tällä saatettaisiin viitata. Mikä on lähde?

Painovoima ei mitenkään epämääräisesti ''heittele'' planeettoja radoiltaan. Usean kappaleen järjestelmä, kuten aurinkokunnan planeettajärjestelmä, on pohjimmiltaan kaoottinen, eikä kappaleilla voi olla pysyviä ratoja. Tällaisessakin kaoottisessa järjestelmässä voi kuitenkin olla tasapainoalueita, joiden sisällä kappaleet pysyvät hyvin pitkiä aikoja. Näin on planeettojenkin tapauksessa.

Jäiset komeetat

Komeetat ovat pääasiassa jäätä. Auringon läheisyydessä osa niiden massasta haihtuu, joka näkyy pyrstönä. Asiantuntioiden mukaan 10000 vuodessa suurin osa niistä olisi hävinnyt tomuksi, mutta kuitenkin niitä on vielä runsaasti.

Tämä pitää paikkaansa. Lyhytperiodisten komeettojen elinikä ei ole pitkä; itse asiassa niitä ei riittäisi edes 10,000 vuodeksi, joten kreationismikin vaatii jonkin selityksen niiden määrälle.

Aurinkokuntaan tulee jatkuvasti pitkäperiodisia komeettoja kaukaa ulkopuolelta, jolloin suuret planeetat voivat vetovoimallaan vangita ne lyhyemmälle radalle. Näin lyhytperiodisia komeettoja on jatkuvasti riittävästi.

Kts. Encylopedia Britannica: Comets

Kuiperin vyöhyke

On puhuttu Kuipferin ja Bellin vyöhykkeistä, joista muka tulee komeettoja, mutta niiden olemassaoloa ei ole todistettu.

Kuiperin vyöhyke.

Kuiperin (ilman f:ää) vyöhyke on vain hyvin kapea ja sisältää arvioiden mukaan vain alle 100,000 komeettaa, eikä se siten ole riittävä lähde lyhytperiodisille komeetoille. Kuiperin vyöhykkeen komeettojen radat ovat melko ympyränmuotoisia, eivätkä ne siten helposti eksy aurinkokunnan sisäosiin. Kuiperin vyöhykkeen komeettoja on havaittu visuaalisesti. Kts. Kuiper Belt

Bell? Kuka hän on?

Aurinkokuntaan saapuu silloin tällöin pitkäperiodisia komeettoja, joiden rata on toisinaan hyvinkin pitkä (n. 50,000 AU). Oortin pilvi on selitys näiden komeettojen alkuperästä; pitkäperiodiset komeetat eivät ole ''vain teoreettisia'' vaan havaittuja. Lyhytperiodisten komeettojen runsaudelle tarvitaan vain pitkäperiodisten komeettojen virta; niiden alkuperällä ei ole merkitystä.

Oortin pilvessä arvioidaan olevan satoja miljoonia komeettojen ytimiä, mutta silti siitä ei voi olla suoria näköhavaintoja; sen komeettatiheys on vain muutama komeetta aurinkokunnan halkaisijaisen (n. 100AU) kuution tilavuudessa. Komeettojen yhteismassa ei myöskään ole merkittävä (kuun tilavuuteen saataisiin ahdettua miljardi 2-kilometristä komeetanydintä). Ne ovat siten täysin näkymättömiä, kunnes tulevat tarpeeksi lähelle aurinkoa.

Kts. Encylopedia Britannica: Comets

Eroosio

Maapallolla eroosio huuhtoo kaiken kiinteän aineen mereen 14 miljoonassa vuodessa.

Onkohan kirjoittaja koskaan kuullut laattatektoniikasta? Poimuttumisesta? Tulivuorista? Eroosion nopeus ei myöskään ole vakaa. Esimerkiksi ihmisen toimet ovat kiihdyttäneet sitä huomattavasti.

Useimpien valtamerten pohjat "kierrättyvät", joten niistä on turha etsiä kovin vanhoja kerrostumia. Mannerlaatat myös kohoavat monin paikoin, erityisesti törmäysalueilla - esimerkiksi Himalaja kohoaa noin sentin vuodessa, mikä 14 miljoonassa vuodessa tekisi 140 km. Suurin osa tänä päivänä eroosion vaikutukselle alttiista kivestä on jo kertaalleen sedimentoitunutta entistä merenpohjaa.

Äskettäinen luominen ei kykene selittämään miljoonia vuosia vaatinutta sedimentoitumista merten pohjassa, joka on selvästi havaittavissa.

Encyclopedia Britannica: continental landform

Maa ja kuu

Kuupöly

Ennen kuulentoa tiedemiehet laskivat, että kuussa täytyy olla avaruuspölyä 55 m paksuudelta. Mutta siellä ei ollut kuin muutama senttimetri.

[Kirjoittajan kannattaisi ensinnäkin huomata, että jalka (n. 30cm) ei ole metrin mittainen.]

''Tiedemiesten''? Kreationisti Henry Morrisin vuonna 1974 tekemä arvio oli 55 jalkaa, eli noin 17 metriä. Tämä virheellinen arvio oli hänen kreationistisessa perusteoksessaan Scientific Creationism (s. 151-153) ja perustui virheelliseen mittaustapaan vuotuisen meteorisateen määrästä, jonka tuloksena oli ollut lukema 15,000,000 tonnia. Satelliittimittauksilla oli jo 1972 saatu tulokseksi noin 20,000 tonnia vuodessa, mutta Morris ei ehkä ollut tietoinen näistä tuloksista. Samaa kaavaa käytettäessä tämä lukema antaa kuun pölykerroksen paksuudeksi pari senttiä, mikä vastaisi havaintoja. Myöhemmät mittaukset antavat taas jonkin verran suurempia lukuja, noin 150,000 tonnia.

Myös monet kreationistit itse myöntävät tämän virheen (Snelling ja Rush 1993), ja toivovat ettei sitä enää käytettäisi todisteena kreationismin puolesta.

Tilanne olisi siten kääntynyt päinvastaiseksi - todisteet näyttäisivätkin osoittavan kreationismin aikaskaalan mahdottomaksi. Kreationismin 10,000 vuotta vanhan kuun pinnalla pölyä voisi olla vain noin 5-40 mikrometriä - vain 1/100,000 havaitusta.

Todellisuudessa kuupölyn määrästä ei voida suoraan laskea kuun ikää. Pölyn arvioidaan olevan pääosin mikrometeorien irtihakkaamaa pintakiveä. Kuun pinnan päällimmäiset 5-10 metriä koostuu erikokoisten kivien ja pölyn muodostamasta irtomaasta. Irtomaan meteoripölypitoisuuden määrä sopii erinomaisesti 4,55Ga:n ikäiseen kuuhun.

Kts. talkorigins.org: Meteorite dust

Aiheesta on myös erinomainen, perusteellinen ja tieteellisesti hyvä kreationistien kirjoittama artikkeli, jossa johtopäätöksenä on, ettei kreationistien enää kannata vedota kuupölyn määrään:

Moon Dust and the Age of the Solar System

Maapallon pyörimisnopeus

Maapallon pyörimisnopeus hidastuu. Jos lasketaan mitä se olisi ollut 5 mrd vuotta sitten, niin se olisi ollut niin suuri, että mantereet olisivat keskipakoisvoiman vuoksi siirtyneet päiväntasaajalle ja maan muoto olisi litistynyt pannukakuksi.

Maapallon pyörimisnopeus on hyvin monimutkainen ja osittain kaoottinen. Viimeisen sadan vuoden aikana pyörimisnopeus on heilahdellut epämääräisesti hieman hitaammaksi. Tälläisten mittauksien lineaarinen extrapoloiminen 5 miljardin vuoden ajalle on järjetöntä. Se on sama kuin jos mitattaisiin tuulessa kieppuvan höyhenen liike 1/100 sekunnin ajalta ja siitä arvioitaisiin sen sijainti suoralla linjalla vuoden verran eteenpäin.

(Kuun synnyn fissioteoria muuten perustui juuri maapallon hyvin nopeaan pyörimiseen, jossa vuorokauden pituus olisi ollut noin 2 tuntia. Sitä pidetään nykyään kuitenkin hyvin epätodennäköisenä.)

Kuun alkuperä

Miksi maalla on kuu? Se ei ole muodostunut samasta materiaalista kuin maa, vaan sen kallioperä on erilaista.

Tällä kysymyksellä ei vaikuttaisi olevan mitään tekemistä maapallon iän kanssa, mutta vastataan silti.

Lähes kaikilla planeetoilla on kuita. Oman kuumme synnystä on esitetty neljä pääasiallista teoriaa:

  1. kuu on voinut syntyä niille sijoilleen, keräytymällä vapaasta kivimateriaalista yhtä aikaa maapallon kanssa.
  2. kuu voi olla maapallon painovoimallaan kaappaama
  3. kuu voi olla maapallosta nopean pyörimisen vuoksi irti repeytynyt kappale (fissioteoria)
  4. kuu on voinut pirstoutua maasta valtaisan törmäyksen vaikutuksesta.

Eräs tietokonemalli kuun synnystä.

Tämä teoria, jonka mukaan kuu olisi pirstoutunut irti maasta törmäyksen avulla, on viime vuosikymmeninä saanut geologisia lisätodisteita. Maan ja kuun maaperä nimenomaan on samanlaista, mistä syystä tätä teoriaa pidetään uskottavimpana. Maapallon ja kuun kallioperää vertailtaessa kannattaa kuitenkin muistaa, että kuusta poiketen maapallo on geologisesti aktiivinen ja lisäksi veden kiertokulku aiheuttaa eroosiota ja rikastumista, jota kuussa ei tapahdu. Useimmat maapallon pintakivilajit ovat syntyneet vasta alle kolme miljardia vuotta sitten.

Early Earth/Moon History
The Origin of the Moon

Kuun sieppaaminen

[Maa] ei voi siepata [kuuta] avaruudesta. Jos esim. asteroidi ohittaa planeetan, sen vetovoima kiihdyttää vauhdin liian suureksi, jotta se voisi jäädä kiertämään sitä. Tätä keinoa käytetään myös avaruusluotaimien vauhdin lisäämiseen.

Kirjoittaja voisi tarkistaa ratamekaniikan tuntemuksensa. Luotaimet voidaan todellakin ohjata radalle, jolla osa aurinkoa kiertävän planeetan liike-energiasta siirtyy luotaimelle. Tämä voidaan tehdä myös toiseen suuntaan; luotaimen nopeus maan tai auringon suhteen voi hidastua. Luotaimen rata ei kuitenkaan muutu planeetan suhteen, eikä siten jäisi kiertämään sitä suppealla radalla, paitsi mahdollisesti planeetan kuiden vaikutuksesta (Jupiterin Io-kuuta käytettiin Galileo-luotaimen vauhdin hidastamiseen Jupiteria kiertävälle radalle).

Maapallo voisi siepata kuun, mutta sen liikkeen hidastaminen suppealle radalle ei olisi yksinkertaista. Käytännössä siihen vaadittaisiin huomattava kitkatekijä tai kolmas massiivinen kappale, jollaisen löytämisen vaikeus monimutkaistaa tätä hypoteesia huomattavasti. Edellä esitetty törmäysteoria kuun synnystä on nykyään uskottavin, myös koska geologiset todisteet tukevat sitä paremmin.

Kuun loittoneminen

Kuu loittonee koko ajan maasta. Sen nykyinen sijainti viittaa nuoreen ikään [korkeintaan 2 miljardia vuotta].

Olettaen, että mitatussa etääntymisnopeudessa ei ole kovin suurta heittoa ylöspäin. Varhaisemmat mittaukset antoivat n. 5.6 cm vuodessa. Nykyiset lasermittaukset ovat n. 3.8 cm vuodessa. Tämä on yhtenevä teoreettisten mallien kanssa.

Olettaen, että etääntymisnopeus on tasainen. Paleontologiset todisteet, jotka perustuvat sedimenttien vuorovesivaikutteiseen kerrostumiseen, antavat viitteitä siitä, että etääntymisnopeus olisi hidastunut vähitellen, ja olisi ollut aiemmin (n. 2 miljardia vuotta sitten) vain noin 2 cm vuodessa. Tämä on yhtenevä teoreettisten mallien kanssa.

Olettaen, että maapallo ei siepannut kuuta kiertolaisekseen alle 2 miljardia vuotta sitten.

Kts. talkorigins.org: Recession of the Moon

Luonnonlakien hienosäätö

Luonnonlakien toisenlaisuus

Ihmistä ei voisi olla olemassa, jos luonnon lait olisivat hitusenkin toisenlaiset kuin ovat. Jos neutronin tai protonin massat olisivat hiukankin erilaiset, ei atomeja olisi olemassa. Jos protonin ja elektronin sähköiset varaukset muuttuisivat miljoonasosan verran, koko maailmankaikkeus hajoaisi.

Jos luonnon lait olisivat toisenlaiset, olisi maailma varmastikin toisenlainen. Kenties toisenlaisessa maailmankaikkeudessa olisi toisenlaista elämää, joka sitten ihmettelisi, miten maailma voi olla juuri sellainen että he voivat olla olemassa. (nk. antrooppinen periaate)

Kysymys on kosmologisesti mielenkiintoinen, mutta siihen ei saada tieteellistä vastausta ennen kuin löydämme jonkin tavan testata esitettyjä hypoteeseja. Vastaus saattaisi löytyä esimerkiksi äärettömästä määrästä erilaisia maailmankaikkeuksia. Ei ole mitenkään välttämätöntä, että jonkin tälläisen mallin todenpitävyyttä olisi edes mahdollista testata kokeellisesti. Tällöin kysymys jäisi lopullisesti nk. ikuiseksi kysymykseksi.

Maapallon hienosäätö

Maapallo näyttää todella huolellisesti elämää varten suunnitellulta pienintä yksityiskohtaa myöten. ... Jos painovoiman voimakkuus poikkeaisi nykyisestä parinkin prosentin verran, elävillä olennoilla ei olisi olemassaolon edellytyksiä.

Ratkaisu löytyy jälleen antrooppisesta periaatteesta (kts. yllä), mutta tällä kertaa ei tarvita rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, vain lukuisia planeettoja.

Linnunradassa on satoja miljardeja tähtiä. Maailmankaikkeudessa on satoja miljardeja galakseja. Jos kaikilla tähdillä olisi keskimäärin edes yksi planeetta, olisi valittavissa 1022 planeettaa. Sopivia planeettoja voi siten olla hyvinkin paljon. Esimerkiksi Marsissa on merkkejä mahdollisesta vedestä kauan sitten. Juoksevaa vettä ja kenties myös sopivia lämpötiloja saattaa löytyä myös Jupiterin ja Saturnuksen kuista. Jos vaaditut perusolosuhteet ovat näin yleisiä, saattaa elämä olla maailmankaikkeudessa yleistäkin.

Maapallon elämä on joka tapauksessa luonnonvalinnan kautta sopeutunut maapallon olosuhteisiin, joten tietenkään se ei sellaisenaan tulisi yhtä hyvin toimeen jollain toisella planeetalla. Painovoiman parin prosentin muutoksella ei muutenkaan olisi mitään merkitystä maapallon elämälle.

Last modified: Thu Oct 28 19:40:01 EEST 2004
Marko Grönroos (magi@iki.fi).