Table of Contents * Previous Chapter * Next Chapter
Tämänvuotinen NORDUnet-konferenssi järjestettiin 30.5.-2.6.1994 Uumajassa
Varsinaista NORDUnet-konferenssia edelsi maanantai-iltapäivän ja tiistaiaamupäivän jatkunut verkko- ja kirjastoihmisten work-shop-tyyppinen seminaari. Sen järjestelyistä vastasi yhteispohjoismainen Forum för nätverkbaserad information.
Tieteelliset kirjastot ovat löytämässä uudet informaatiopalvelut ja niistä ollaan paikoitelleen innostuneita. Pohjoismaissa pisimmällä ollaan Tanskassa Teknillisen korkeakoulun kirjastossa sekä Ruotsissa Lundin yliopiston kirjastossa. Myös Norjalaisilla on WWW-pohjainen käyttöliittymä kirjastojen tietokantoihin (Informatikkbibliotek).
NORDUnet-konferenssiin ohjelmassa oli kaikille yhteisten luentojen lisäksi kaksi rinnakkaista ohjelmaa, joista toinen keskittyi informaatiopalveluihin ja toinen teknisempiin aiheisiin, kuten reititykseen, verkko-osoitteisiin, turvallisuuteen sekä nopeiden verkkojen tekniikoihin.
Avauspäivän yleisluennoissa Ruotsin Stig Hagström visioi verkottuvan tietoyhteiskunnan tulevaisuutta. Hänen mukaansa myös kansalliset yliopistot joutuvat verkkojen ansiosta tulevaisuudessa kilpailutilanteeseen kansainvälisten yliopistojen kanssa. Verkon kautta opiskelija voi seurata opetusta maailman parhaissa yliopistoissa ja hankkia opintosuorituksia.
Peter Villemoes esitti katsauksen NORDUnetin tilanteeseen. NORDUnetin runkoverkko eri pohjoismaiden välillä on nopeudeltaan 2 MB. Heinäkuussa NORDUnet saa uusia yhteyksiä Euroopan runkoverkkoon Lontooseen (2 MB) ja Pariisiin. Oma 2 MB yhteys USA:an säilyy jatkossakin.
NORDUnetin liikenne on noin 1000 gigatavua kuukaudessa, josta neljännes on NORDUnetin sisäistä, 45 % USA:n liikennettä ja 30 % liikennettä muualle Eurooppaan.
Ajankohtaisena kysymyksenä on nopeuden kasvattaminen 34 MB/s. Ruotsilla ja Norjalla on jo tämän tason yhteyksiä ja Suomellakin ATM-pilot Helsingin ja Tampereen välillä.
Frode Greisen loi katsauksen Euroopan verkkotilanteeseen. Eurooppalaiset tutkimusverkko-organisaatiot EARN ja RARE ovat yhdistämässä toimintansa.
Fyysisten verkkoyhteyksien rakentamista ja nopeuttamista on haitannut kansainvälisten yhteyksien korkea hintataso, johon vapautuvan telekilpailun toivotaan tuovan parannusta.
Kansainvälistä tilannetta erityisesti USA:n runkoverkon näkökulmasta tarkasteli National Science Foundationin Steven Goldstein. NSFNETin palveluja organisoidaan uudelleen ja tavoitteena on ottaa käyttöön kaksitasoinen hierarkia, jossa NSFNET huolehtisi ainoastaan 155 MBit/s toimivasta runkoverkosta. Alueelliset tutkimusverkot hankkisivat yhdysliikennepalvelut kaupallisilta verkkopalvelujen toimittajilta.
Seuraava askel USA:n runkoverkon kehityksessä on NREN (National Research and Education Network). Sen strategiana ei ole kilpailla tietoliikennepalvelujen toimittajien kanssa vaan myöntää tutkimusyksiköille tukea, jotta ne voisivat hankkia palvelut kohtuuhintaan. NREN-ohjelma sisältää myös tutkimuskomponentin gigabitti-tasoisten tietoliikenneyhteyksien kehittämiseksi.
Craig Summerhill esitteli CNI:n (Coalition for Networked Information) toimintaa. Organisaatio on perustettu edistämään mm. kirjastojen ja kouluverkon yhteistyötä. Tavoitteekseen se määrittelee tietoresurssien hyväksikäytön verkkoympäristössä päämääränä koulutuksen ja henkisen tuottavuuden parantaminen.
Pyrkiessään parantamaan tietojen hyväksikäyttöä CNI on määritellyt käsitteen `the last mile'. Sillä tarkoitetaan laadukkaiden palvelujen ulottamista loppukäyttäjille saakka. CNI pyrkii myös vaikuttamaan julkaisujen tekijänoikeussäännöksiin sekä hinnoitteluun. Ajankohtaisista hankkeistä Summerhill mainitsi READI (Rights for Eelctronic Access to and Delivery of Information) -projektin, jonka tavoitteena on verkkopalvelujen Ostajan opas.
Mogens Sandfaer Tanskasta kertoi ruotsalais-tanskalaisesta yhteisprojetista, jonka puitteissa on kehitetty WWW:n ja WAIS:in yhteiskäyttöä tieteellisissä kirjastoissa. WWW:n sisällä pystyy tekemään monipuolisia hakuja kirjaston tietokantaan. WAIS-serveri käsittelee haut ja palauttaa tulokset käyttäjälle WWW-ohjelman, esim. Mosaicin kautta.
Chris Weider kertoi Internetin tietopalvelujen koordinoinnista. Tavoitteena on muodostaa tietovarannoille yhtenäinen nimeämiskäytäntö sekä yhtenäistää hakumenetelmiä. Toisaalta asiakasohjelmat keskittyvät entistä enemmän tiedon esittämiseen käyttäjäystävällisellä tavalla. Tiedonsiirtoprotokollia pyritään kehittämään laadukkaammiksi. Mm. virheilmoitukset halutaan informatiivisemmiksi.
Tiedon sijaintitiedon (URL, Uniform Resource Locator) rinnalle on tulossa URN (Uniform Resource Name) ja URC (Uniform Resource Characteristics), joiden avulla saadaan käyttöön entistä älykkäämpiä asiakasohjelmia. Weiderin yritys Bunyip on ollut mukana kehittämässä mm. Archieta, Whois ++ -palvelinohjelmistoja sekä IAFA-järjestelmää, jonka avulla voitaisiin kuvata verkossa olevia resursseja.
Weiderin yhtiökumppani Alan Emtage tarkasteli Internetin kaupallistumista. USA:ssa verkkoyhteyksien tarjoajat sekä kaapelitelevisioyhtiöt ovat tulossa mukaan myös palvelujen tarjoajien ominaisuudessa.
Liikenteen kaksisuuntaisuus tekee mahdolliseksi sen, että jokainen käyttäjä on myös potentiaalinen julkaisija. Guru-kulttuuri on vielä vallalla, mutta verkko aletaan hyväksyä yhä enemmän työkaluna. Tärkeää ovat verkon palvelut, ei käytetty tekniikka.
Mark McCahill Minnesotan yliopistosta esitteli Gopherin kehitysnäkymiä. Pelkästään merkkimuotoisen tiedon esityksestä pyritään siirtymään useiden esitysmuotojen tukemiseen. Erityisen kiinnostuksen kohteina ovat Windows-ympäristön OLE (Object Linking and Embedding) ja IBM:n ja Applen yhteisesti hyväksymä OpenDoc. Molempien ajatuksena on, että dokumentti itsessään sisältää informaation omasta esitystavastaan ja työkalun, jolla sitä voidaan katsella.
Gopherin ongelmana on myös, että sen valikkorakenteeseen eksyy helposti. Gopher-valikkorakenteen hahmottamista ja liikkumista gopher-avaruudessa pyritään helpottamaan tulevaisuudessa kolmiulotteisen gopherin avulla. Sen toivotaan helpottavan myös rinnakkaisen tiedon esittämistä.
Tove Persson Lundin yliopistosta selosti yhteispohjoismaista hanketta Forum för Närverkbaserad information. Se pyrkii luomaan yhteyksiä tutkijoiden, kirjastoalan sekä verkko-organisaatioiden välillä. Forum pyrkii myös edistämään asiakirjojen elektronista tallennusta.
Steen Lindenin aiheena olivat verkkodokumenttien nimeämiskäytännöt, URL, URN ja URC. URL:n ongelmana on paikkasidonnaisuus: jos dokumentti siirretään toiseen serveriin tai toiseen hakemistoon, kaikki siihen viittaavat linkit täytyy päivittää.
URN on dokumentin universaali nimi, joka on sijainnista riippumaton. Samasta dokumentista voi olla useita kopioita ja ne tunnistetaan samoiksi juuri URN:n perusteella. Hakemistopalvelun avulla käyttäjä löytää helpoimmin saatavilla olevan kopion dokumentista.
URC liittää dokumenttiin hakemistopalvelun tarvitsemia tietoja kuten tekijän, saatavuuden, dokumentin muodon (esim. millä ohjelmalla se on tehty), kielen, koon jne.
URL:t ovat jo käytössä WWW-palvelimissa. URN ja URC ovat vielä standardiluonnoksia.
Hans Erikson Ruotsin tietojenkäsittelytieteen laitokselta (SICS) esitteli audio- ja videolähetysten siirtoon verkossa käytettävää mbonea. Se on Internet-verkon sisällä toteutettu järjestelmä, jossa lähetettävä ohjelma välitetään kussakin aliverkossa olevien mroute-asemien välillä tunneloituna. Mroute-asemat lähettävät ohjelman edelleen omassa verkossaan multicast-lähetyksenä, jolloin jokainen asianmukaisella ohjelmalla varustettu työasema voi vastaanottaa lähetystä.
Table of Contents * Previous Chapter * Next Chapter