Varhaisemmista tunnustuskirjoista otetut lainaukset eivät aina tarkoin vastaa suomennoksen ao. kohdissa olevaa tekstiä. Yksimielisyyden ohjeen laatijat ovat joskus lainanneet tekstiä epätarkasti. He ovat käyttäneet yleensä Augsburgin tunnustuksen ja Puolustuksen saksankielistä tekstiä, kun taas niiden suomennosten pohjana on latinalainen teksti.

2 Intermistä (1548) Yksimielisyyden ohjeen erään esimuodon valmistumiseen (1573).

3 Mm. M. Flacius.

4 Viittaus Lazarus Spenglerin (1479-1543) virteen. Suomennos, VK 264:1, on sanonnaltaan ylimalkaisempi: "On turmeltunut ihminen jo Aadamista asti."

5 Esim. WA LI, 354; XLVI, 39 s.

9 Esim. Tunnustukset V, 10, 18; MPL XXXII, 714 s.

13 Esim. WA XII, 403; XLII, 322, 325, 380.

14 WA XLII, 123-125.

15 EA Op. exeg. XVIII, 320 s.

16 WA XLII, 122.

17 Mm. Melanchthon, Loci communes, vuodesta 1535 lähtien.

18 Hurmahengiksi eli enthusiasteiksi sanottiin vanhalla ajalla mm. mesallianeja eli eukhiitteja. Vrt. Epitomen vastaavassa kohdassa olevaa selitystä s. .

19 Jenan laitos 1556. WA II, 647.

20 MPL XLIV, 689-194.

22 MPL XLIV, 964 s.

29 WA XXVI, 502 s.

30 WA XVIII, 600-787.

31 WA XLIII, 457-463.

32 "Vaikuttava syy".

33 Stoalaisuus eli Zenonin noin v. 300 e. Kr. perustama filosofinen koulukunta

34 Synergismi, oppi Jumalan ja ihmisen yhteisvaikutuksesta ihmisen kääntymyksessä.

35 MPL XXXVI, 188 s.

36 WA XVIII, 697 mere passive; II 421.

37 A. Osiander.

39 WA XXXII, 255.

40 WA L, 599.

41 WA XLI, 240.

43 Mm. Melnachthon, Loci 1535; G. Maior.

44 Mm. N. v. Amsdorf.

45 Amsdorf.

46 EA LXIII, 124 s.

48 WA XLIII, 253-261.

50 Trenton eli Tridentin kirkolliskokous pidettiin vv. 1545-1563.

51 Johann Agricola.

52 EA XIII, 153 s.

55 WA XXXIXI, 348; EA XIII, 153.

56 Mm. Amsdorf.

57 EA IX s 298-311 suom III 1944 s 527 ss.

58 Confessio Tetrapolitana.

59 Wittenbergin ja Leipzigin filippistit, ns. kryptokalvinilaiset, joihin kuului teologien lisäksi juristeja ja lääketieteen edustajia.

63 Wittenbergin Konkordia, v. 1536.

66 WA XXVI, 499 s.

67 WA XXVI, 506.

68 WA LIV, 155 s.

69 MPG VI, 427 ss.

70 Théodore de Beza (1519-1605), sveitsiläinen teologi.

71 MPG XLIX, 380.

72 WA XXXVIII, 240.

73 WA XXVI, 285.

74 WA XXXII, 254 s.

75 WA XVII, 62-214; XXIII, 64-320; XXXVI, 261-509; LIV, 141-167.

76 WA XXVI, 326 s., 335 s.

77 Suda, bysanttilainen tietosanakirja 900-luvulta. Theodoros, MPG XCI, 1485.

78 Mm. Greogorios Nazianzolainen, Gr. Nyssalainen, Athanasios, Tertullianus ja Augustinus.

79 WA XXVI, 317 ss.

80 MPG VII, 1034; XXVI, 1065; LXXXIII, 188 ss.; XCIV, 1017, MPL X, 310.

81 Mariasta puhutaa luterilaisissa tunnustuskirjoissa vähän, koska reformaatioajan kiistojen painopiste on muualla. Tässä kohdassa esiintyvä oppi Marian ainaisesta neitsyydestä osoittaa, että varhaisen luterilaisuuden mariologinen ajattelu kulki enimmäkseen perinteisillä linjoilla. Opilla tarkoitettiin alun perin sitä, että Maria ennen Jeesuksen syntymää oli neitsyt. Sen jälkeen hänelle kyllä syntyi myös muita lapsia (näin esim. Ignatios Antiokialainen ja Justinus). Myöhemmin kehittyi ajatus siitä, että Maria pysyi jatkuvasti neitsyenä. Osa kirkkoisistä jatkoi tästä eteenpäin ja opetti, että Jeesus syntyi yliluonnolisella tavalla vahingoittamatta Mariaa millään tavalla. Vuonna 649 pidetyn Lateraanisynodin jälkeen viimeksimainittu kanta jäi vallitsevaksi. Sitä käytetään tässä ongelmattomasti yhtenä perusteluna kuvattaessa jumalallisen ja inhimillisen yhdistymistä Jeesuksen persoonassa. Kohdassa mainitaan myös Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431 kanonisoitu nimitystä Mariasta: Jumalansynnyttäjä (Theotokos).

82 WA LIV, 50.

83 Mm. WA XXIII, 135., 143 ss.

84 WA XXVI, 319, 321 s., 324.

85 WA L, 590.

86 WA XXVI, 332 s.

87 WA LIV, 49 s.

88 WA XXIII, 139 ss., XXVI, 332 ss.

89 Teksti esim. Die Bekenntnisschriften der evangelisch-lutherischen Kirche, s. 1050--1052.

90 Mm. Melanchthon, J. Bugenhagen, G. Maior.

91 Mm. M. Flacius.

95 WA XXVI, 560--618; XXXII, 268--356.

96 EA LXIII, 135.

97 Apologia IX, 11:2 saks. teksti vrt s 158.