Kirkon läpikotaisen ja kestävän yhtenäisyyden ensimmäinen edellytys on yksimielisesti omaksuttu opin ohje, jossa on Jumalan sanan perusteella ilmaistuna se yhteisen opin summa, jonka kaikki tosikristilliset kirkot tunnustavat omakseen. Siksi jo vanhalla kirkolla oli aina tietyt symbolinsa tätä tarkoitusta varten. Opin ohje ei voi rakentua kenenkään yksityishenkilön kirjoitusten varaan, vaan se perustuu sellaisiin kirjoihin, jotka on laadittu, hyväksytty ja otettu käyttöön samaan oppiin ja uskontoon tunnustautuvien kirkkojen toimesta. Mekin olemme siis sydämestä ja suulla vakuuttaneet toinen toisellemme, että me emme tahdo laatia tai ottaa käyttöön mitään erityistä, uutta uskomme tunnustusta, vaan me tunnustamme omiksemme ne julkiset, kaikille tunnetut kirjoitukset, jotka ovat kaikkien Augsburgin tunnustukseen yhtyneiden kirkkojen piirissä olleet hyväksyttyjä ja käytössä sellaisina symboleina eli yhteisinä tunnustuksina, kaikkina aikoina aina mainitun riidan syntymiseen asti, siis niin kauan kuin kaikkialla pidettiin yksimielisesti kiinni Jumalan sanan puhtaan opin kaikista kohdista, sellaisina kuin autuas tohtori Luther ne oli selittänyt. Niitä ovat:
1. Ensi sijalla Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset, Israelin uskon puhdas ja kirkas lähde. Raamattu yksin on ainoa tosi ohje, jonka mukaan kaikki opettajat ja opit on koeteltava ja arvioitava.
2. Koska tosikristillinen oppi on jo ammoin Jumalan sanan perusteella puhtaasti ja terveesti ymmärrettynä tiivistetty lyhyiksi uskonkohdiksi, jotka on suunnattu harhaoppisten väärennöksiä vastaan, me tunnustamme omiksemme kolme yleisesti hyväksyttyä symbolia, nimittäin Apostolisen, Nikaian ja pyhän Athanasioksen uskontunnustuksen. Ne ovat suurenmoisia, ytimekkäitä, kristillisiä, Jumalan sanaan perustuvia uskon tunnustuksia, joissa selkeästi ja vakaasti vastustetaan kaikkia niitä harhaoppeja, jotka niihin aikoihin nostivat päätään kristillisessä kirkossa.
3. Hyvä Jumala on näinä lopun aikoina erityisestä armostaan tuonut uudelleen valoon sanansa totuuden, jonka paavit olivat peittäneet hirmuiseen pimeyteen mutta jonka kallis Jumalan mies tohtori Luther on uskollisesti palvellen tuonut esiin. Tämä oppi on Jumalan sanan perusteella ja sen mukaisesti suppeasti lausuttu Augsburgin tunnustuksen uskonkohdissa, joissa paavilaisten ja muidenkin lahkolaisten väärennökset torjutaan. Niinpä me tunnustamme omaksemme myös alkuperäisen, muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen, emme sen tähden, että se on omien teologiemme laatima, vaan koska sen sisältö on saatu Jumalan sanasta ja koska se lujasti ja tukevasti nojautuu Jumalan sanaan. Tarkoitamme Tunnustusta sellaisena kuin se v. 1530 pantiin kirjaan ja kuin eräät Roomalaisen valtakunnan kristilliset vaaliruhtinaat, ruhtinaat ja säädyt sen Augsburgissa ojensivat keisari Kaarle V:lle puhdistettujen kirkkojen yhteisenä tunnustuksena. Se tunnustus on erottanut meidän puhdistetut kirkkomme paavilaisista ja muista hylätyistä ja torjutuista lahkoista ja harhaopeista. Jo vanhan kirkon aikana oli tapa ja käytäntö, että myöhemmät kirkolliskokoukset sekä kristilliset piispat ja opettajat vetosivat Nikaian uskontunnustukseen ja tunnustivat sen omakseen, kuten me nyt Augsburgin tunnustuksen.
4. Sen jälkeen kun Tunnustus oli luovutettu, laadittiin sen perinpohjainen Puolustus, joka v. 1531 julkaistiin painettuna. Siitä käy Augsburgin tunnustuksen alkuperäisen, oikea tulkinta ilmi. Siinä selvitettiin kantaamme perusteellisemmin ja puolustauduttiin paavilaisia vastaan. Sillä pyrittiin estämään kirottujen harhaoppien luikertaminen Jumalan kirkkoon Augsburgin tunnustuksen nimen suojassa ja nojautuminen siihen. Me yhdymme myös Puolustukseen yksimielisesti. Se ei ole vain Tunnustuksen välttämätön laajennus ja puolustus, vaan se todistaa Tunnustuksen oikeaksi Pyhän Raamatun selkein ja vastaansanomattomin todistuksin.
5. Me tunnustamme omiksemme myös ne Opinkohdat, jotka laadittiin, hyväksyttiin ja otettiin käyttöön Schmalkaldenin suuressa teologikokouksessa v. 1537 - sellaisina kuin ne alun perin laadittiin ja painettiin. Ne oli määrä esittää Mantovan kirkolliskokouksessa, tai missä konsiili sitten kokoontuisikin, korkea-arvoisten vaaliruhtinaiden, ruhtinaiden ja säätyjen nimissä sellaisena Augsburgin tunnustuksen selityksenä, jossa aiottiin Jumalan armon avulla päättäväisesti pysyä. Opinkohdissa toistetaan Augsburgin tunnustuksen oppi, ja muutamat kohdat selitetään Jumalan sanan pohjalta perusteellisemmin. Sitä paitsi esitetään, niin pitkälle kuin on välttämätöntä, ne perusteet ja syyt, jotka ovat pakottaneet sanoutumaan irti paavilaisista harhoista ja epäjumalanpalveluksen eri muodoista ja jotka estävät meitä osallistumasta näihin sekä tekevät tältä osin mahdottomaksi edes harkita sovintoon pyrkimistä paavin kanssa.
6. Koska nämä elintärkeät asiat koskevat myös tavallista ihmistä eli maallikkoa, jonka on sielunsa autuuden tähden osattava kristittynä erottaa puhdas oppi väärästä, me tunnustamme yksimielisesti omiksemme myös tohtori Lutherin Vähän ja Ison katekismuksen, sellaisina kuin hän on ne kirjoittanut ja kuin he on liitetty hänen Teoksiinsa. Ovathan kaikki Augsburgin tunnustuksessa pysyvät kirkot yksimielisesti hyväksyneet nämä katekismukset ja käyttäneet niitä julkisesti kirkoissa, kouluissa ja kodeissa. Niissä kristillinen oppi on Jumalan sanasta ammentaen esitetty tavallisille maallikoille mahdollisimman tarkasti ja yksinkertaisesti ja myös selitetty, sikäli kuin on välttämätöntä.
Edellä lueteltuja julkisia ja yleisesti hyväksyttyjä kirjoituksia on puhtaasti opettavissa kirkoissa ja kouluissa aina pidetty sen opin summana ja mallina, jonka autuas tohtori Luther on kirjoituksissaan ammentanut Jumalan sanasta sekä suurenmoisesti esittänyt ja lujasti perustellut paavilaisuutta ja muita lahkoja vastaan. Hänen opetus- ja kiistakirjoituksissa esittämiinsä perusteellisiin selvityksiin me vetoamme siinä mielessä kuin tohtori Luther itse on sanonut Koottujen teostensa latinankielisessä esipuheessa. 1 Hän on antanut meille välttämättömän ja kristillisen muistutuksen sekä nimenomaan käskenyt tekemään sen eron, että yksin Jumalan sana on kaiken opin ohje ja sääntö ja on sellaisena säilytettävä: yhdenkään ihmisen kirjoituksia ei saa pitää sen vertaisina, vaan kaikki on alistettava Jumalan sanalle alamaisiksi.
Tällä emme tarkoita, että muut hyvät, hyödylliset ja puhdasoppiset kirjat pitäisi hylätä. Jos Raamatun selitykset sekä harhojen kumoamiseksi ja opinkohtien selittämiseksi kirjoitetut kirjat ovat edellä mainitun opin mallin mukaisia, niitä on pidettävä hyödyllisinä selityksinä ja niiden käytöstä voi olla hyötyä. Kaikki se, mitä yllä on sanottu kristillisen oppimme summasta, tähtää yksinomaan siihen, että meillä tulee olla varma, yleisesti ja yksimielisesti oikeaksi tunnustettu opin muoto, johon kaikki evankeliset kirkkomme yhdessä tunnustautuvat ja jonka perusteella ja mukaisesti kaikkia muita kirjoituksia on koeteltava ja arvioitava. Koska se on saatu Jumalan sanasta, se ratkaisee, missä määrin muut kirjat voidaan hyväksyä ja ottaa käyttöön.
Olemme siis todenneet, että nämä mainitut kirjat muodostavat kristillisen oppimme summan: Augsburgin tunnustus, Puolustus, Schmalkaldenin opinkohdat sekä Lutherin Iso ja Vähä katekismus. Onhan näitä aina pidetty kirkkojemme yhteisen ja yksimielisen uskonkäsityksen ilmauksina. Aikansa etevimmät ja valaistuimmat teologit ovat ne allekirjoittaneet ja kaikki evankeliset kirkot ja koulut ovat suostuneet niiden ohjattaviksi. Kuten sanottu, ne kaikki on kirjoitettu ja julkaistu ennen kuin kiistat Augsburgin tunnustukseen yhtyneiden jumaluusoppineiden välillä saivat alkunsa. Niinpä ne voidaan katsoa puolueettomiksi eikä riidan mikään osapuoli voi niitä hylätä. Yksikään Augsburgin tunnustuksen vilpitön kannattaja ei kiistä niiden arvovaltaa vaan hyväksyy ne mielellään todistajiksi. Kukaan ei siis voi pahastua siitä, että me annamme niiden kirjojen selvittää ja ratkaista uskonkohtia koskevat kiistat. Niin kuin me annamme Jumalan sanan olla perustuksena, koska se on iankaikkinen totuus, samoin me vetoamme näihin kirjoituksiin, koska ne todistavat totuudesta ja niiden edeltäjiemme yksimielisestä ja oikeasta käsityksestä, jotka ovat kestävästi pitäneet kiinni puhtaasta opista.
Kiistanalaiset opinkohdat, väärän opin torjuminen (antithesis)
Puhtaan opin säilyttämiseen ja kirkon perinpohjaisen, kestävän ja Jumalalle mieluisen yksimielisyyden aikaansaamiseen ei riitä, että esitetään puhdas ja terveellinen oppi oikein, vaan siihen tarvitaan myös toisin opettavien vastustajien kumoaminen, 1 Tim. 3:9; Tit. 1:9. Sanoohan Luther, että tunnollisen paimenen tulee sekä kaita ja ruokkia lampaita että varjella niitä susilta. Lampaiden on opittava pakenemaan vieraita ääniä, Joh. 10:5, 21:15-17, ja erottamaan arvoton arvottomasta, Jer. 15:9.
Siksi mekin olemme tehneet toisillemme perusteellisen selväksi, että on osattava tehdä ero erilaisten kiistojen välillä. On tosin tarpeetonta ja hyödytöntä kiistelemistä, joka hävittää enemmän kuin rakentaa; sellaisella ei saa häiritä kirkkoa. Mutta toisaalta on välttämättömiä kiistoja, jotka koskevat uskonkohtia eli kristillisen opin tärkeitä pääasioita; silloin on totuuden pelastamiseksi kumottava sen vastainen oppi.
Yllä luetellut kirjat riittävät kyllä antamaan kristilliselle lukijalle, joka halukkaasti ja rakkaudella tutkii jumalallista totuutta, selkeän ja oikean tiedon kaikista kristillisen uskomme kiistanalaisista kohdista. Hän pääsee perille siitä, mitä hänen on Jumalan sanan eli profeettojen ja apostolien kirjoitusten perusteella hyväksyttävä oikeaksi ja todeksi ja omaksuttava sellaisena. Jotta kuitenkin totuus säilyisi vieläkin selkeämpänä ja kirkkaampana, kaikista harhoista puhdistettuna, ja jottei yhteisten sanontojen taakse jäisi mitään eroja piiloon, me olemme esittäneet selkeän ja vastakohdat julkituovan esityksen erikseen kaikista keskeisistä ja tärkeimmistä opinkohdista, jotka näihin aikoihin ovat joutuneet kiistan kohteiksi. Näin sekä aikalaiset että jälkeentulevat saavat varman ja julkisen todistuksen siitä, mikä on nyt ja vasta kirkkojemme yksimielinen käsitys näistä opinkohdista ja kuinka kiistat on ratkaistava.
1. Me hylkäämme ja torjumme kaikki väärät opit ja harhat, jotka jo alkuperäinen, vanha oikeauskoinen kirkko on pyhän, jumalallisen Raamatun vankkumattomaan tosi perustukseen tukeutuen hylännyt ja tuominnut.
2. Me hylkäämme ja torjumme kaikki lahkot ja harhaopit, jotka hylätään edellä luetelluissa kirjoituksissa.
3. Kuluneiden kahdenkymmenenviiden vuoden aikana 2 on Interminin vuoksi ja muutenkin syntynyt hajaannusta eräiden Augsburgin tunnustukseen yhtyneiden jumaluusoppineiden piirissä. Siksi olemme kaikista kiistaa aiheuttaneista kysymyksistä, myös kustakin erikseen, esittäneet ja selvittäneet uskomme ja tunnustuksemme kiertelemättä, selkeästi ja kirkkaasti in thesi et antithesi so. muotoilemalla oikean opin ja sen vastaisen opin. Näin paljastetaan jumalallisen totuuden perustus jokaisen uskonkohdan osalta sekä toisaalta virheellinen, epävarma, epäilyttävä ja kirottu oppi, missä ja millaisissa kirkoissa sitä sitten onkin, kuka sitten onkin ne kirjat kirjoittanut tai tahtookin vielä nyt suosia sellaista oppia. Näin haluamme tunnollisesti varoittaa kaikkia niistä erheistä, joita silloin tällöin levitetään muutamien teologien kirjoituksissa, jottei kenenkään nauttima arvonanto johtaisi ihmisiä harhaan. Jos kristillinen lukija tunnontarkasti tutkii tätä selvitystä ja vertaa sitä yllä lueteltuihin kirjoituksiin, hän on huomaava, että se mitä uskontomme ja uskomme summassa on alusta saakka tunnustettu ja sittemmin eri aikoina selvitetty ja nyt tässä meidän kirjassamme toistettu, ei suinkaan ole ristiriitaista oppia, vaan yksinkertainen, muuttumaton ja kestävä totuus. Me emme siis ole liukuneet opista toiseen, kuten vastustajamme valheellisesti antavat ymmärtää, vaan me toivomme hartaasti, että meidän havaittaisiin pysyneen aikanaan keisarille luovutetussa Augsburgin tunnustuksessa ja tulkinneen sitä yksimielisesti ja kristillisesti. Siinä me myös tahdomme edelleen pysyä kestävinä ja vankkumattomina ja pitää puolemme kaikkia sen vääriä tulkintoja vastaan.