Tässä nyt siis saat, hyvä lukija, meidän Puolustuksemme, Siitä voit nähdä toisaalta, miten vastustajat ovat asioita arvioineet - siitä olemme vilpittömästi tehneet selkoa, - toisaalta myös sen, että he ovat joitakin opinkohtia hylänneet vastoin Pyhän Hengen selvää kirjoitettua sanaa. Tässä he eivät kuitenkaan ole vähemmässäkään määrin pystyneet Raamattua käyttämällä horjuttamaan meidän käsityksiämme.
Vaikka aluksi ryhdyin Puolustusta yhteistuumin toisten kanssa laatimaan, olen kuitenkin painatustyön aikana tehnyt siihen joitakin lisäyksiä. Tästä syystä panen esiin nimeni, ettei kukaan voisi valittaa kirjan tulleen julkisuuteen ilman nimettyä tekijää.
Tapani on näiden kiistojen aikana ollut, niin hyvin kuin se minulle onnistuu, puhua opin asioista edelleenkin perinnäisin muodoin, jotta yksimielisyys aikanaan olisi helpompi saavuttaa. Siitä en nytkään paljon poikkea, vaikka täydellä syyllä voisin pidemmällekin vieroittaa aikalaiset vastustajiemme mielipiteistä. Sitä vastoin se tapa, jolla vastustajamme tässä asiassa toimivat, osoittaa, etteivät he pyri totuuteen eivätkä yksimielisyyteen, vaan imemään meistä veren.
Nytkin olen kirjoittanut niin maltillisesti kuin voin. Jos jokin kohta näyttää jyrkänlaiselta, tahdon jo tässä heti huomauttaa, että käyn kiistaa Kumoamuksen laatijoita, jumaluusoppineita ja munkkeja vastaan, en Keisaria enkä ruhtinaita vastaan, joihin suhtaudun kunnioittavasti niin kuin minun kuuluukin. Mutta äskettäin olen saanut nähdäkseni Kumoamuksen ja olen havainnut sen siinä määrin juonikkaasti ja vääristellen kirjoitetuksi, että se tietyissä kohdin voi johtaa harhaan varovankin lukijan. Kaikkiin vääristelyihin en ole puuttunut, koska se olisi loputon työ, vaan olen rajoittanut käsittelemään vastapuoleni tärkeimmät perustelut. Täytyyhän kaikkien kansakuntien saada todistus siitä, että meillä on oikea ja hengellinen käsitys Kristuksen evankeliumista.
Emme me ole riidanhaluisia, ja vaaranalaisen tilanteemme me tajuamme täysin niiden katkerien vihanpurkausten perusteella, joita vastustajamme kiihkossaan meihin kohdistavat. Kuitenkaan emme voi luopua ilmiselvästä totuudesta, joka on kirkolle elinehto.
Tästä syystä vakaumuksemme on, että meidän on Kristuksen kunnian ja kirkon edun tähden alistuttava vaikeuksiin ja vaaroihin. Uskomme lujasti, että Jumala hyväksyy tämän meidän palvelustyömme, ja toivomme, että jälkipolvi tulee arvostelemaan meitä oikeudenmukaisemmin.
Jokaisen on pakko myöntää, että meikäläiset ovat tuoneet julki ja kirkastaneet monta kirkon kannalta olennaisen tärkeää kristinopin kohtaa. Tässä ei ole oikea paikka esittää, millaisten ja miten vaarallisten harhakäsityksen peittoon ne ovat ajat sitten jääneet munkkien, kirkkolainopettajien ja viisastelevien jumaluusoppineiden opetuksessa.
Olemme saaneet julkisia todistuksia monilta kunnon miehiltä, jotka kiittävät Jumalaa siitä hänen suuresta lahjastaan, että hän nyt monessa välttämättömässä kohdassa on antanut parempaa opetusta kuin vastustajiemme teoksissa missään on luettavissa.
Me jätämme siis asiamme Kristuksen haltuun. Hän on aikanaan nämäkin kiistat ratkaiseva, ja häntä me rukoilemme huolehtimaan hädänalaisista ja hajalle joutuneista seurakunnista ja johtamaan ne vilpittömään ja pysyvään yksimielisyyteen.