Vastustajamme puhuvat pitkään ja kaunopuheisesti latinan kielen käytöstä messussa selittäen herttaisen lapsellisesti, miten suurta hyötyä oppimaton kuulija saa kuunnellessaan kirkon uskossa messua, vaikka hän ei sitä ymmärräkään. He näet kuvittelevat, että jo kuunteleminen suorituksena on jumalanpalvelusta ja hyödyttää ilman ymmärtämistäkin. Tästä asiasta emme tahdo jankuttaa, vaan jätämme sen lukijaimme arvostelun varaan. Mainitsemme asian voidaksemme ohimennen huomauttaa siitä, että meidänkin keskuudessamme säilytetään latinankielisten tekstien ja rukousten lukeminen.
Koska kuitenkin jumalanpalvelusjärjestystä on noudatettava, osaksi sen tähden, että ihmiset oppisivat Raamattua, osaksi sen tähden, että he sanasta kehotusta saaden tulisivat uskoviksi ja jumalaapelkääviksi ja niin sitten myös rukoilisivat - tähänhän jumalanpalvelusmenot tähtäävät - me säilytämme latinan kielen ajatellen niitä, jotka opettelevat latinaa ja ymmärtävät sitä, mutta sijoitamme lomaan saksankielisiä virsiä, jotta kansallakin olisi jotakin opittavaa ja jotakin, mikä siinä herättäisi uskoa ja jumalanpelkoa. Tämä tapahan on aina ollut vallalla seurakunnissa. Vaikkakin näet saksalaisia virsiä on toisaalla otettu mukaan useammin, toisaalla harvemmin, on kansa kuitenkin melkein kaikkialla veisannut jotakin omalla kielellään. Varmaa on kuitenkin, ettei missään ole kirjaan pantuna käsittämättömien tekstien kuulemisesta ja että he hyötyvät jumalanpalvelusmenoista, ei siksi että ne opettavat tai kehottavat, vaan sen tähden, että ne suoritetaan, että ne toimitetaan ja että niitä katsellaan. Paha periköön mokomat farisealaiset käsitykset!
Siinä taas, että meidän keskuudessamme vietetään yksinomaan julkisia eli kaikille yhteisiä messuja, ei menetellä mitenkään vastoin katolista kirkkoa. Eihän kreikkalaisissa seurakunnissa tänä päivänäkään vietetä yksityismessuja, vaan niissä pidetään yksi ainoa julkinen messu, sekin vain sunnuntaisin ja juhlapäivänä. Luostareissa pidetään messu päivittäin, mutta yksinomaan julkisena. Tässä noudatetaan vanhoja tapoja. Vanhat, ennen Gregoriusta eläneet kirjoittajat eivät nimittäin missään mainitse yksityismessua. Emme nyt puutu kysymykseen, mistä yksityismessut juontavat juurensa; varmaa on kuitenkin, että sen jälkeen kun kerjäläismunkit pääsivät vallitsevaan asemaan, ne täysin väärien käsitysten ja rahanhimon vuoksi lisääntyivät siinä määrin, että kaikki kunnon miehet jo kauan ovat kaivanneet tähän jotakin kohtuutta. Pyhä Franciscus tosin pyrki järjestämään tämän asian oikealla tavalla säätäessään, että kunkin yhteisön tuli tyytyä yhteen päivittäiseen messuun. Tähän on myöhemmin tehty muutos, joko hurskaasta innosta tai rahanhimosta. Tällä tavoin he itse muuttavat isiltä perittyjä tapoja, milloin se on heidän kannaltaan edullista, mutta meitä vastaan he sitten vetoavat isien arvovaltaan. Epifanios mainitsee, että Vähässä-Aasiassa kokoonnuttiin ehtoollista viettämään kolmesti viikossa ja että jokapäiväisiä messuja ei ollut. Tämän tavan hän sanoo periytyneen apostoleilta. Näin hän kirjoittaa: ...s221). Apostolien ajoista asti on ollut sääntönä, että on kokoonnuttava viettämään ehtoollista keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin.
Mutta vaikka vastustajamme tässä kohden keräävät monia todisteita osoittaakseen, että messu on uhri, koko esiin vyörytetty sanatulva kuitenkin vaikenee tämän yhden ainoan vastauksen voimasta: olipa tämä arvovaltaisten lausumien, järkiperusteiden ja todisteiden sarja miten pitkä hyvänsä, se ei näytä toteen sitä, että messu pelkästään sen suorittamisen nojalla tuottaisi armon tai että se toisten hyväksi toimitettuna ansaitsisi heille anteeksiantamuksen anteeksiannettavista synneistä ja kuolemansynneistä, syynalaisuudesta ja rangaistuksesta. Tämä vastaus riittää kaatamaan maahan kaiken, mitä vastapuolelta väitetään, ei vain tässä Kumoamuksessa, vaan kaikissa heidän julkaisemissaan messua käsittelevissä kirjoituksissa.
Näin on tämä kiistakysymys määriteltävä, ja meidän on varoitettava lukijoita samalla tavoin kuin Aiskhines muistutti tuomareita siitä, että taistelisivat vastustajiensa kanssa kiistakysymyksen pääasiasta aivan niin kuin nyrkkeilijät kamppailevat paikasta, missä seisovat, eivätkä sallisi vastapuolen loitota jutun ulkopuolelle. Aivan samoin on meidän vastustajamme pakotettava puhumaan käsiteltävänä olevasta asiasta. Sitten kun on selvitetty, mistä kiistassa varsinaisesti on kysymys, on helppo arvioida kummankin osapuolen perusteluja.
Tunnustuksessamme olemme jo ilmaisseet sen kantamme, että hän sen toimittaa ja ettei se toisten, elävien eikä kuolleiden, hyväksi toimitettuna pelkästään suorituksena ansaitse syntien, syyllisyyden eikä rangaistuksen anteeksiantamusta. Tämän ydinkohdan todistaa selkeästi ja varmasti oikeaksi se, että meidän on mahdotonta millään omalla teollamme ansaita syntien anteeksiantamusta. Meidän on päin vastoin uskolla voitettava synnin ja kuoleman kauhut siten, että rohkaisemme sydämemme Kristuksen tuntemuksella ja käsitämme, että meille annetaan synnit anteeksi Kristuksen tähden ja lahjoitetaan Kristuksen ansiot ja vanhurskaus. Room. 5:1): "Uskosta vanhurskaiksi tulleina meillä on rauha." Tämä on niin varma ja vankka asia, että se kestää kaikkia (Matt. 16:18) helvetin portteja vastaan.
Jos olisi ollut esitettävänä vain kaikki, mikä on tarpeen, olisi asia jo käsitelty. Eihän kukaan järkevä ihminen voi hyväksyä moista farisealaista ja pakanallista uskoa, jonka mukaan pelkkä suoritus saa jotakin aikaan. Kuitenkin tämä kuvitelma on syvään syöpyneenä kansaan ja se on lisännyt messujen määrää loputtomiin. Messuja näet tilataan maksusta Jumalan vihan lepyttämiseksi, ja tällä teolla tahdotaan saavuttaa anteeksiantamus syyllisyydestä ja rangaistuksesta. Tahdotaan myös saavuttaa kaikkea, mitä ikinä elämän varrella on tarpeen, tahdotaanpa kuolletkin vapauttaa kiirastulesta. Tätä farisealaista käsitystä ovat kirkossa opettaneet munkit ja sofistit.
Siitä huolimatta, että asia on jo käsitelty, jatkamme vielä tämän kohdan selvittelyä muutamalla sanalla, koska vastustajamme tökerösti vääristelevät monia raamatunkohtia harhojensa puolustukseksi. Kumoamuksessa he puhuvat paljon uhrista, vaikka me Tunnustuksessamme tarkoituksella vältimme tätä ilmausta sen moniselitteisyyden tähden. Me olemme asiallisesti osoittaneet, mitä nykyään uhrilla tarkoittavat ne, joiden väärinkäytökset me hylkäämme. Voidaksemme oikein selittää heidän vääristelemänsä raamatunkohdat meidän on nyt aluksi esitettävä, mitä uhri on. Jo kymmenen vuoden aikana vastustajamme ovat julkaisseet lähes loppumattoman sarjan uhria käsitteleviä teoksia, mutta tähän mennessä yksikään heistä ei ole esittänyt uhrin määritelmää. He vain nyppivät uhri-sanoja Raamatun kirjoista tai isien kirjoituksista ja sitten sepittelevät lisäksi omia kuvitelmiaan ikään kuin uhrilla tarkoitettaisiin mitä ikinä he itse haluavat.