I, Sisällysluettelo

II

Kristus on saanut tämän majesteettisuuden ajassa, ei jumaluutensa eli jumalallisen luontonsa puolesta, vaan omaksumansa inhimillisen luonnon eli lihan puolesta, ihmisenä eli Ihmisen Poikana (humanitus, ratione corporis seu humanitatis, propter carnem, quia homo aut filius hominis).

Hepr. 1:3: "Toimitettuaan itsensä kautta puhdistuksen synneistä, hän on istunut Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa."

Hepr. 2:8: "Jeesuksen me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi": hänet on asetettu kaikkien Jumalan kätten tekojen hallitsijaksi, ja kaikki on alistettu hänen jalkojensa alle.

Luuk. 22:69: "Tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella."

Luuk. 1:32 s.: "Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen ja hän on oleva kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

Athanasios, Theodoretoksen (Dialogus I)13 mukaan: "Milloin Raamattu sanoo Pojan saaneen jotakin ja tulleen kirkastetuksi, se tarkoittaa aina hänen ihmisyyttään, ei hänen jumaluuttaan."

Joh. 5:26 s.: "Niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika."

Athanasios, Oratio contra Arianos 2 ja 4:14 "Raamattu ei tarkoita, että Sanan substanssi on korotettu, vaan kyseessä on hänen ihmisyytensä: sanotaan, että hänet on korotettu, koska hänellä on liha. Koska se, mikä on korotettu, on hänen ruumiinsa, on oikein sanoa, että hänet itsensä on korotettu ihmisenä, ruumiin ja ihmisyyden puolesta. Hän saa omakseen jotakin, koska ruumis saa sellaista, minkä Sana on aina omistanut Isältä peräisin olevan jumaluutensa ja täydellisyytensä perusteella. Siksi hän sanoo saaneensa ihmisenä sen vallan, joka hänellä on Jumalana aina ollut. Hän, joka antaa muille kirkkauden, sanoo: 'Kirkasta minut'; näin hän osoittaa, että hänellä on liha, joka tarvitsee kirkkautta. Koska siis hänen ihmisyyteensä kuuluva liha saa osakseen kirkkauden, hän puhuu ikään kuin hänet itsensä olisi kirkastettu. On siis joka kohdassa otettava huomioon, että siitä, mitä hän sanoo - ajassa - saaneensa, hän ei ole saanut mitään siinä mielessä, ettei hänellä olisi sitä aikaisemmin ollut. Onhan hän aina omistanut sen kaiken Jumalana ja Sanana. Mutta nyt hän sanoo saaneensa sen ihmisenä sitä varten, että hänen, lihansa, sen lihan joka hänessä itsessään on, saatua tuon kaiken se sitten annettaisiin hänen lihastaan meillekin pysyväksi omaisuudeksemme.

Sama kirjoittaja lausuu Apollinariosta vastaan puhuessaan ihmisyyden omaksumisesta:15 "Kun Pietari sanoo, että Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi, hän ei tarkoita Jeesuksen jumaluutta vaan hänen ihmisyyttään. Jumalan Sana on aina ollut Herra, ei hän tullut Herraksi vasta kärsittyään ristin. Mutta hänen jumaluutensa teki hänen ihmisyytensä Herraksi ja Kristukseksi."

Edelleen: "Aina milloin Raamattu sanoo Pojan saaneen jotakin, se tarkoittaa, että hänen ruumiinsa on saanut; hänen ruumiinsa taas on seurakunnan esikoinen. Siksi Herra on ensiksi herättänyt oman ruumiinsa ja korottanut sen, sitten myös ruumiinsa jäsenet." Näin Athanasios selitti sen, mitä hän vähän myöhemmin tavallaan sovelsi koko kirkkoon.

Basileios Suuri, Contra Eunomiu IV:16 "Kun Herraa ylistäen sanotaan, että hän on saanut kaikkia nimiä korkeamman nimen, ja kun hän sanoo: 'Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä', 'Minä elän Isän tähden', 'Kirkasta minut sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi ennen maailman perustamista' jne., se kaikki on ymmärrettävä ihmiseksi tulemista eikä jumaluutta koskevaksi."

Ambrosius, De fide V, 6:17 "Olet oppinut, että hän kykenee alistamaan kaiken valtaansa, nimittäin jumaluutensa vaikutuksesta. Opi nyt, että hän lihansa puolesta ottaa kaiken vastaan hänelle alistettuna, niin kuin on kirjoitettu Ef. 1. Kun kaikkea sanotaan hänen jalkainsa alle asetetuksi, tarkoitetaan häntä ruumiillisena olentona."

Edelleen V, 2: "Eihän Jumala anna apostoleille oikeutta istua hänen valtaistuimellaan, mutta Kristukselle annetaan oikeus myös ihmisenä istua Jumalan istuimella."

Luku 6: "Kristuksessa on yhteinen ihmisluontomme jo saanut etuoikeuden istua taivaallisella valtaistuimella."

Khrysostomos, Ad Hebr. 1. Serm. 3:18 "Isä tarkoitti Kristusta lihan puolesta sanoessaan: 'Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit.'"

Theofylaktos, In Ev. Joh. 3:19 "Isä on antanut kaiken pojan käteen - ihmiskäteen."

Oikumenois, Khrysostomosta lainaten, Hebr. 1:20 "Jumalana Pojalla on ikuinen valtaistuin: 'Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti.' Ei häntä Jumalana katsottu tämän kunnian arvoiseksi vasta ristinkärsimyksen jälkeen. Ihmisenä hän sai sen, minkä hän jo Jumalana omisti." Ja vähän myöhemmin: "Ihmisenä hän saa kuulla sanan: 'Istu minun oikealle puolelleni.' Jumalanahan hänellä on iankaikkinen valta."

Kyrillos, Thesaurus IX, 3:21 "Ihmisenä hän on noussut valtaan."
XI, 17: "Ihmisenä hän pyysi sitä kirkkautta, jonka hän aina oli omistanut Jumalana. Hänestä ei tätä kerrota siksi, että hän milloinkaan olisi itse ollut vailla kunniaansa. Hän tahtoi viedä oman temppelinsä siihen kirkkauteen, jonka hän Jumalana on aina omistanut."

Sama, Ad Reginas II: "Kun hänen sanotaan saaneen kunnian, vallan ja kuninkuuden, sen on katsottava tarkoittavan hänen ihmisyyttään." Theodoretos, In Ps. 2:22 "Luonnostaan Kristus on Herra Jumalana, mutta ihmisenäkin hän saa kaiken vallan ja valtakunnan."

In Ps. 110: "'Istu minun oikealle puolelleni.' Tämä on sanottu hänen ihmisyydestään. Kuten hänellä Jumalana jo on iankaikkinen valta, siten hän ihmisenä saa sen, mikä hänellä Jumalana oli. Ihmisenä hän siis saa kuulla sanat: 'Istu oikealle puolelleni.' Jumalanahan hänellä on ainainen kuninkuus."

Sama, Hebr. 1: "Koska Kristus on aina ollut Jumala, ovat enkelit aina palvoneet ja kumartaneet häntä. Mutta nyt he kumartavat häntä myös ihmisenä."

Leo, Epistola 23, aiheenaan Ef. 1:23 "Totuuden vastustajat kysynevät: 'Milloin kaikkivaltias Isä on korottanut Poikansa kaiken yläpuolelle tai minkä luonnon mukaan? Mille substanssille hän on alistanut kaiken? Onhan kaikki aina ollut alistettuna jumaluudelle, koska tämä on luoja! Jos hänen valtaansa lisätään ja jos hänen ylhäisyyttään vielä ylennetään, silloinhan hän on ollut vähempi kuin se, joka hänet ylentää, eikä hänellä ollut sen luonnon rikkautta, jonka anteliaisuuden tarpeessa hän oli.' Tämmöistä pohdiskelevan vie Areios joukkoonsa."

Sama, Epistola 83: "Olkoon, että jumaluus ja ihmisyys muodostavat Kristuksessa yhden ainoan persoonan; me ymmärrämme silti, että korottaminen ja jokaista nimeä korkeampi nimi koskevat sitä 'muotoa', joka oli tehtävä rikkaaksi antamalla sille niin suuri kirkkaus. Eihän Sana ollut lihaksi tullessaan menettänyt mitään, mikä Isän olisi ollut annettava lahjana hänelle takaisin. Mutta 'orjan muoto' tarkoittaa alhaista ihmistä, joka korotettiin Jumalan voimaan ja kirkkauteen, jotta ihminen olisi mukana kaikessa hänen jumalallisessa ja Jumala kaikessa hänen inhimillisessä toiminnassaan."

Edelleen: "Kaiken, minkä Kristus on ajassa saanut, hän on saanut ihmisenä. Ihmisellehän voidaan antaa, mitä hänellä ei ennestään ole. Mitä taas tulee Sanalle kuuluvaan valtaan, Poika omistaa erotuksetta kaiken minkä Isäkin."

Vigilius, Contra Eutychen V:24 "Ei jumalallinen olento ole sen tarpeessa, että sitä kunnianosoituksin korotetaan, että sen arvoa lisätään tai että se kuuliaisuutensa vuoksi saa vallan taivaassa ja maan päällä. Lihan eli ihmisluonnon puolesta hän siis on saanut sen, mikä ei häneltä milloinkaan puuttunut sikäli kuin hän on luonnoltaan Sana. Olisiko Luojalta puuttunut voima ja valta hallita luomakuntaansa, niin että hän vasta aikojen lopulla olisi sen lahjana saanut?"

Nikeforos, I, 36:25 "Kun opetuslapset näkivät Kristuksen Galilean vuorella, hän siellä vakuutti heille, että Isä oli antanut hänelle ylimmän vallan taivaassa ja maassa - nimittäin hänelle ihmisenä."


III, Sisällysluettelo