1 "Saarna-automaatti", "Nuku huoleti", "Aina valmiina" ja "Aarreaitta".

2 Eräänlainen Münchausen-hahmo, jota Luther usein käyttää esimerkkinä valheellisten tarinoiden sepittämisestä.

3 Hakasulkeissa olevat lisäykset Nürnbergin katekismuksen 1531 mukaan.

4 Katekismussaarnoja pidettiin erityisesti niin sanottuina quatemberaikoina eli paastoviikoilla. Näitä olivat syyskuun kolmannen sunnuntain jälkeinen viikko, kolmannen adventtisunnuntain jälkeinen viikko, ensimmäisen paastonajan sunnuntain jälkeinen viikko ja helluntain jälkeinen viikko.

5 Pyhä Apollonia (k. 248/249), Pyhä Laurentius (k. 258) ja Pyhä Sebastian (k. 300-luvun alussa) ovat marttyyreja. Apollonialta iskettiin kidutettaessa hampaat, Laurentius poltettiin roviolla, Sebastianiin ammuttiin nuolia. Pyhä Rochus (1295--1327) uhrasi elämänsä ruttotautisten auttamiseen.

6 Roomalaiset pitivät Merkuriusta ja Herkulesta hyvinvoinnin antajina. Lucina oli elämän valon antava syntymän jumalatar. Usein hänet samastettiin Juppiterin puolisoon Junoon.

7 Saksaksi Apfelgott, tonttumainen karnevaalihahmo.

8 Saksankielen Gott (Jumala) ja gut (hyvä) eivät kuulu etymologisesti yhteen, vaikka Luther näin olettaa.

9 Ilmaisu perustuu latinankieliseen sananlaskuun: "Vääryydellä hankitusta ei enää kolmas perillinen nauti."

10 Kohta 58 on vain latinankielisessä tekstissä. Siinä on toistettu hieman laajemmin edellisen kohdan lopussa oleva valitus.

11 Luther viittaa vuosien 1527 ja 1528 tapahtumiin: Wittenbergissä oli ruttoepidemia, Kaarle V taisteli englantilaisia, ranskalaisia, paavia, Milanoa ja Venetsiaa vastaan, sota turkkilaisia vastaan uhkasi syttyä uudelleen, hinnat kallistuivat ja Elbe tulvi.

12 Mt 26:63--64, Gal. 1:20, 2 Kor 1:23.

13 Vuonna 1084 perustetun kartusiaanisääntökunnan ankaran askeettista elämäntapaa Luther käyttää usein vertailukohtana evankeliumin vapauttamalle uskonharjoitukselle.

16 Pater patriae, isänmaan nimi on kunnianimi, jonka Cicero sai paljastettuaan Catilinan salaliiton. Keisariajalla se oli yksi keisarin virallisista nimityksistä.

17 Katolisessa perinteessä on erotettu toisistaan kaikkia ihmisiä koskevat käskyt (esim. 10 käskyä) ja vain osaa ihmisiä (mm. sääntökuntien jäsenet) koskevat evankeliset neuvot (naimattomuus, köyhyys, kuuliaisuus). Lutherin mielestä sääntökunnissa neuvot muuttuivat käskyiksi ja kaikkia ihmisiä koskevat käskyt taas neuvoiksi.

18 Apstolisen uskontunnustuksen jako 12 kohtaan tunnetaan 400-luvulta lähtien. Ajateltiin, että kukin kahdestatoista apostolista olisi sanellut yhden lauseen.

19 Tämä kolmijako esiintyy Lutherilla jo vuonna 1520.

20 Ilmaisu communio sanctorum, pyhien yhteys, on kaksimerkityksellinen. Se voi tarkoittaa sekä pyhien ihmisten keksinäistä yhteyttä että yhteyttä pyhiin asioihin (sana ja sakramentit). Lutherin teksteissä esiintyvät molemmat merkitykset, vaikka painopiste onkin edellisessä.

21 Leijonankuva oli esimerkiksi Meissenin ja Thüringenin vaakunoissa, ruususeppele Saksin vaakunassa. Saksin ja Braunschweigin penningissä oli leijonan kuva.

22 Luther käyttää usein kirkkoisiltä peräisin olevaa lausetta: "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää hiuksiisi."

23 Luhter käyttää kaksimerkityksellistä verbiä fodern, joka tarkoittaa sekä vaatimista että edistämistä (nykysaksassa fordern ja fördern). Käännöksessä on pyritty ilmaisemaan tämä kaksimerkityksellisyys.

24 Lutherin katoliseen kirkkoon kohdistuva ankara arvostelu kohdistuu yleensä myöhäiskeskiajan väärinkäytöksiin. Samalta ajalta hän löytää kuitenkin myös esimerkillisiä hengenmiehiä, joista hän usein viittaa pyhään Bernhard Clairvauxlaiseen (k. 1153), Johannes Gersoniin (k. 1429) ja Juhana Husiin (k. 1415).

25 Pienten lasten kastaminen kolme kertaa veteen upottamalla oli suhteellisen yleinen käytäntö vielä 1500-luvulla. Eräässä tunnetussa maalauksessa Melanchthon kuvataan suorittamassa kastetta juuri tällä tavalla.

26 Kirkkoisä Hieronymus (k. 420). Katumuksella/ripillä oli taipumus muodostua kastetta tärkeämmäksi sakramentiksi. Kaste poisti perisynnin ja kastetta edeltäneet tekosynnit, mutta sen jälkeen oli turvauduttava katumuksen sakramenttiin.

27 Neljännessä Lateraanikonsiilissä 1215 annettiin määräys, että ehtoollisella piti käydä vähintään kerran vuodessa ja silloin pääsiäisen aikaan.

28 Tätä lausetta ei löydy Hilarius Poitiersläisen (k. 367) omista kirjoituksista, mutta se esitetään Defretum Gratiani -nimisessä kirkkolakikokoelmassa hänen kannakseen. Vastaava ajatus esiintyy myös Augustinuksella (k. 430).


Iso katekismus