Pidetty Johanneksen kirkossa 25. IX. 1913.
Teksti: Jer. 3: 12--14.
,,Mene ja huuda nämä sanat pohjaan päin ja sano: käänny kumminkin, luopunut Israel, sanoo Herra, niin en minä katso vihaisesti teidän puoleenne; sillä Minä olen armollinen, sanoo Herra; en Minä pidä vihaa ijankaikkisesti. Ainoastaan tunne sinun rikoksesi, että luovuit Herrasta, sinun Jumalastasi, ja juoksit sinne tänne vierasten jumalien tykö jokaisen viheriäisen puun alle; mutta minun ääntäni ette kuulleet, sanoo Herra. Kääntykää luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä Minä olen teidät itselleni kihlannut; ja Minä otan teitä, yhden kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Sioniin."
Huomaamme, että tämä on sanottu niille, jotka ovat Herrasta luopuneet. Huomaamme myöskin, etteivät profeettain puheet ole koskaan muulloin niin rakkautta täynnä, kuin milloin Jumala heitä käyttää kutsumaan niitä, jotka ovat luopuneet Hänestä.
Miksikähän Herra erityisesti sellaisille tuhlaa rakkauttansa? Varmaankin siksi, että Hän tietää, kuinka vaikea sellaisen on uskoa, että Jumala on rakkaus. Joka on kerran tuntenut Jumalan ja sitten ollut Häntä kohtaan uskoton, ajattelee niin helposti, että Hän on sellainen, joka vaan vihaa ja rankaisee. Siksi Herra niin ihmeellisen voimakkaasti antaa profeetta Jeremiaan tuntea Hänen rakkautensa, jotta Hän voisi käyttää häntä kutsumaan luopuneita. Jeremia eli luopumuksen aikana. Israel oli hyljännyt Jumalan ja kääntynyt vieraiden Jumalien puoleen. Ympärillä asuvien kansojen vaikutuksesta olivat israelilaiset rikkoneet Jumalaa vastaan ja luopuneet Hänestä. Tahtoisin nyt erityisesti puhua siitä, mitä Jumala ajattelee luopuneista.
Luopuneita voidaan sanoa olevan kolmenlaisia.
Ensiksikin ovat mainittavat ne, jotka ovat julkisesti luopuneet. He ovat valmiit itse tunnustamaan: minä olen luopunut Herrasta. -- Meillä on raamatussakin esimerkkejä sellaisista. Deemaksesta sanoo Paavali: ,,Deemas luopui minusta, sillä hän mielistyi tähän maailmaan." Hän oli matkustanut yhdessä Paavalin kanssa, mutta hän mieltyi tähän maailmaan ja luopui evankeliumin palveluksesta. Oi, niitä on paljon, jotka sittemmin ovat menneet Deemaksen tietä. Me emme voi muuta tehdä kuin rukoilla: Herra, varjele meitä, ettei voitaisi koskaan sanoa meistä, että olemme luopuneet Sinun teiltäsi ja sinun palveluksestasi! --Ja on hyvä muistaa: Herralla on voimaa varjella.
Julkisesti luopuneiden joukossa on sellaisia, jotka ovat tuhlaajapojan kaltaisia. He ovat langenneet syntiin ja tahranneet itsensä siinä--ja kuitenkin näimme heidät kerran Herran kansan joukossa. He lauloivat ja kiittivät Jumalaa, rukoilivat ja lukivat raamattuansa. Mutta luopuivat ja joutuivat yhä kauemmas Herrasta. Tulemme myöhemmin näkemään, mitä Jumala heistä ajattelee. Sen verran sanon edeltäkäsin, että Jumalalla on sinusta, jos olet tuollainen, toiset ajatukset kuin itselläsi. Ja minä iloitsen voidessani sanoa, että Jumala sinua rakastaa. Eikä kukaan ole jäävä Herrasta ainiaaksi erilleen, jos hän vain tahtoo palata.
Mutta on toinenkin ryhmä luopuneita, joitten sanoisin olevan sisäisesti luopuneita. He eivät suinkaan ole paremmassa asemassa kuin ensinmainitut. He saattavat olla ulkonaisesti mukana, saattavat ottaa osaa kokouksiin ja työhön, mutta tunnossaan he tuntevat, etteivät enään elä Jumalan yhteydessä. Heidän tilansa on sellainen kuin Ilmestyskirjan 3: 1 kuvaa: ,,Sinulla on se nimi, että elät, mutta oletkin kuollut". Näille on paljon vaikeampi puhua kuin muille, sillä he pelkäävät kovasti, etteivät vaan muut ihmiset huomaisi heidän olevan erillään Jumalasta. Mutta saamme nähdä, että sellainenkin on Herran rakkauden esineenä. Herra tahtoo sentähden saada sanotuksi sellaiselle, millainen hänen tilansa on, että hän todella palaisi takaisin. Niinkuin sanotaan Ilmestyskirjan 3: 17: ,,Sinähän sanot: olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että sinä olet viheliäisin ja kurjin ja köyhä ja sokea ja alaston." Näin puhuu Herra heille sentähden, että hän heitä rakastaa. Hän antoi heidän tilansa tulla ilmi sellaisena kuin se on, ennenkuin se olisi ollut liian myöhäistä, ja pyytää heitä palaamaan. -- Jumala voi toiselta puolen sitenkin näyttää ihmisille, kuinka kaukana he ovat Hänestä, että hän antaa heidän joutua todellisesti palavien, innokkaitten kristittyjen joukkoon. Moni on semmoisessa seurassa käsittänyt olevansa kaukana Herrasta. --
Mutta kaikissa tapauksissa on suuri armo saada nähdä oma tilansa, miten surkea se sitten liekin. Pahinta on näet se, jos ihminen itse selvästi tietää luopuneensa Herrasta, mutta väittää itselleenkin: kaikki on hyvin. Sellaisesta tulee teeskentelijä ja se on kauhea asia. Auttakoon Jumala meitä kaikkia olemaan täysin rehellisiä Hänen edessään.
Olemme nyt maininneet julkisesti luopuneet ja sen jälkeen sisäisesti luopuneet. Mainittakoon vielä kolmas ryhmä: ne jotka luulevat olevansa luopuneita. He eivät kenties ole koskaan olleetkaan kristityitä, mahdollisesti kerran herätyksen tilassa. Herra koetti vetää heitä puoleensa, mutta he vajosivat takaisin entiseen tilaansa. Sellaiset ihmiset ovat herkkiä ajattelemaan: minä olen luopunut. Mutta he eivät ole vielä koskaan olleetkaan kristityitä. Heitä on vaikeampi saada Herran luo tulemaan kuin niitä, joita ei ole vielä koskaan ennen kutsuttu.
Tahdon näyttää raamatusta muutamia sellaisia ihmisiä. Sellaisista kerrotaan Luukk. 4 luvun loppu-osassa. Muistamme päivän, jolloin Jeesus luki ja puhui Nasaretin synagoogassa. Kansa kuunteli jännitettynä: he ihmettelivät niitä elämän sanoja, jotka hänen suustaan lähtivät; he kiittivät häntä hänen puheestaan. Niin pitkälle on moni sittemminkin päässyt: evankeliumin sanoma on liikuttanut; ihminen on tuntenut kutsun ja on ollut sangen lähellä kuitenkaan koskaan tulematta kristityksi.
Tai ajatelkaamme tapausta, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Kansa huusi: ,,Hosianna Daavidin pojalle!" Mutta eivät nämät ihmiset silti olleet Jeesuksen opetuslapsia.
Täälläkin saattaa olla sellaisia, jotka ajattelevat: Herra, minä olen luopunut! Yhtä totta voi kuitenkin olla, ettet koskaan ole vielä Herraa oikein tuntenut. Mutta jos lukeudutkin luopuneisiin, tahdomme tekstimme johdolla katsoa, mitä Jumala sinusta ajattelee. Jumala kutsuu tulemaan takaisin. Sentähden Jeremia saa sanoa: ,,Kääntykää luopuneet lapset, sanoo Herra !" Eikä Jumala koskaan kutsu sielua, jollei hän tahtoisi sitä vastaanottaa. Luuletteko Jumalan kutsuvan yhtäkään tästä joukosta olematta valmis häntä vastaanottamaan? Ei, kun Jumala kutsuu, tekee Hän sen siksi, että hän saisi ottaa vastaankin.
Nyt saamme sitten nähdä, mitä Jumala luopuneista ajattelee. Huomasimme, miten rakkaasti hän heitä puhuttelee, kutsuen heitä lapsikseen. He olivat luopuneet hänestä, uhranneet epäjumalille, mutta Jumala kutsuu heitä: ,,lapset, tulkaa takaisin!" Erehdynkö sanoessani, että Jumala vieläkin piti heitä ominaan! ,,Kääntykää, luopuneet lapset." --Oi, kunpa Jumala saisi sinua niin koskettaa tänä iltana, että käsittäisit, mitä hän oikeastaan ajattelee sinusta!
Toisekseen sanoo Herra: ,,Minä olen teidät itselleni kihlannut." Se on: jos te olettekin rikkoneet liittonne, niin se on sittenkin muuttumaton minun puoleltani. Ja arvelen, että minulla on oikeus tämä kirja kädessäni sanoa, että Jumalan lupaukset sinuunkin nähden pysyvät lujina, joko sitten kuulut sisäisesti luopuneisiin tai niihin, jotka ovat kauemmas eksyneet syntiin. Mitä Jumala lupasi silloin, kun ensi kerran hänen luokseen tulit, se on vieläkin voimassa hänen puoleltaan.
Mitä sitten käski Herra heidän tehdä? Ja mitä tahtoo Hän tehdä heidän hyväksensä?
Se, mitä hän pyytää heiltä, on ensiksikin, että he kääntyisivät. Se on jokaisen tehtävä, jos mieli tulla yhteyteen Herran kanssa. Meidän on käännyttävä. Tahtoisin pyytää teitä tulemaan takaisin, tulemaan Herran luo. Tullos sinä, joka kerran olet ollut Hänen luonaan ja sitten menit pois! Ja sinä, joka et todellisuudessa koskaan ole ollut Herran oma, tullos sinäkin Herran luo!
Mutta mitä sanoisin, taivuttaakseni teitä tulemaan? Pelkäätkö tulla Jumalan luo? Ehkä on sinun laitasi kuten erään nuoren kristianialaisen naisen. Hän oli elänyt huonosti ja äitinsä oli ajanut hänet pois kotoa. Erään rukouskokouksen aikana tuli hän kokoussaliin. Kun olin rukoillut hänen kanssaan, sanoi hän: en voi uskoa, että voisin pysyä jatkuvasti Herran omana. Hän kertoi, ettei hänellä ollut yhtään ystävää, joka voisi häntä auttaa, kaikki vaan koettivat johtaa häntä Jumalasta pois. Kun muut olivat kokoushuoneesta poistuneet, istui hän vielä siellä ja itki. Kysyin häneltä: ,,Elääkö äitisi?" Hän myönsi, mutta lisäsi: ,,Äitini on sanonut, ettei hän tahdo minua nähdä." Tarjouduin menemään hänen mukanaan hänen kotiinsa. Seuraavana päivänä tapasimme toisemme, mennäksemme hänen äitinsä luo. En unohda tuota aamua. Kun tulimme keittiöön, putosi äidiltä astiat mitkä hänellä olivat käsissään; hän heitti käsivartensa tyttärensä kaulaan ja sanoi: ,,Tulitko vihdoin, Anna?" Ei tytär ollut odottanut, että äiti tällä tavalla hänet vastaanottaisi.
Monet ajattelevat Jumalasta samoin. Kun sanotaan: tulkaa takaisin Jumalan luo, niin vastaavat he: Herra ei huoli minusta. Ja kuitenkaan ei kukaan voi koskaan oikein selittää, miten suuresti Jumala meitä rakastaa. Kuinka mielellään Jumala tahtookaan ottaa vastaan sen, joka tulee! Siksi huutaa hän tänäänkin: ,,Kääntykää, luopuneet lapset!" Voitko pysyä poissa, kuullessasi tämän kutsun. Tai onko täällä ehkä joku, joka tuntee sisimmässään, että hän on valmis sanomaan: minä tahdon palata takaisin sinun tykösi, Herra. --Se on autuas hetki ihmisen elämässä, kun hän pääsee niin pitkälle kuin se mies, joka sanoi: ,,Minä tahdon nousta ja mennä isäni tykö." Mutta tämä päätös onkin ensimäinen askel, kun lähdetään takaisin Jumalan luo.
Toiseksi sanoo Jumala luopuneelle: tunne rikoksesi, tunnusta, että olet luopunut Herrasta Jumalastasi. Sille, joka tänä iltana tuntee ja tunnustaa syntinsä, tahdon lukea Ps. 32: 5: ,,Ja minä tunnustin syntini sinun edessäsi, enkä peittänyt pahaatekoani. Minä sanoin: 'minä tunnustan Herralle rikokseni', --niin Sinä annoit anteeksi minun syntini vääryyden."
Tuntuuko teistä, että Herra vaati liian paljon Israelilta? Hän ei sanonut, että heidän olisi pitänyt kärsiä joku vuosi siitä, mitä olivat rikkoneet, vaan: kääntykää ja tunnustakaa! ja hän olisi valmis puolestaan sinä hetkenä heitä vastaan ottamaan. Tämän tahdon erityisesti sanoa niille, jotka ovat ulkonaisesti Herran kansan mukana, mutta sisimmässään ovat Herrasta luopuneet. Niitten on monasti niin vaikeata myöntää luopuneisuuttaan.
Sitten vielä muutama sana siitä, mitä Herra lupasi tehdä israelilaisten hyväksi.
Hän sanoi: ,,Minä olen armollinen, sanoo Herra." Sitä he todella kaipasivatkin, Hänen armoaan. Ystävä, Herra tahtoo olla sinullekin armollinen, jos palaat tänään.
Sitten hän sanoo: ,,Minä otan teitä, yhden kaupungista ja kaksi sukukunnasta." Huomaamme erityisesti tuon sanan: ,,Minä otan teitä". Herra tahtoo vastaanottaa heitä. Hän tahtoo ottaa heidät niitten vihollisten käsistä, jotka olivat heitä ahdistaneet. Samoin tahtoo hän ottaa meidät synnin vallasta. Hän ei tahdo vain antaa anteeksi, Hän tahtoo vapauttaa synnin vallasta.
Eikö tämä saa sinua tulemaan? Joukossamme on monta, jotka voivat todistaa, että Herra ottaa vastaan ja vapahtaa synnistä. Voisimme raamatullakin tämän todistaa. Kun Daavid lankesi syntiin, sai hän kokea, että Herra voi hänet jälleen korottaa. Pietari tahtoisi mielellään astua keskuuteemme ja todistaa: minä olin uskoton ja rikoin Herraa vastaan, mutta hän antoi anteeksi ja vapahti minut synnistä. Ymmärrätte paraiten, kun kerron, mitä itse olen kokenut, ja silloin ymmärrätte samalla myös, että haluan mielelläni auttaa sieluja, jotka ovat samassa asemassa, missä itse olen ollut. Olin herätyksen tilassa 12-vuotiaana, mutta tylsistyin ja jouduin jälleen pois Herran luota. Pysyttelin kaukana Herrasta 18 ikävuoteeni saakka. Oli niin vaikea uskoa, että Jumala saattoi minuakin, uskotonta, rakastaa. Ystävät, todistan teille tänä iltana: Jumala otti luopuneen vastaan. Jumalalla on voimaa sekä johtamaan kääntymykseen että varjelemaan sinua siinä tilassa. Olen kokenut, mitä puhun, ja siksi pyydän sinua: tule.
Viimeiseksi sanotaan tekstissämme: ,,ja tuon teidät Sioniin". -- Varmaan saa Herra tänäänkin tarttua johonkin ja johtaa häntä siihen asti, kunnes hän on kotona Herran luona. Kukahan vastaa myöntävästi Herran kutsumukseen tänä iltana? Sanon: Herralla on voimaa sekä pelastamaan että varjelemaan. Ja pian olemme sekä sinä että minä Herran Sionissa, jossa ei ole enää luopumisen vaaraa. Herra auttakoon meitä tulemaan nyt, kun hän kutsuu. Amen.