Pidetty Johanneksen kirkossa 27. IX. 1912.
Teksti: Joh. 1:43.
,,Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ,,Sinä olet Siimon Joonaan poika; sinun nimesi on oleva Keefas!-- se merkitsee Pietari".
On muutamia apostoleita, joitten työstä me tiedämme hyvin vähän. Andreas on yksi niitä. Mutta sen me tiedämme, että hän vei Siimonveljensä Jeesuksen luo. Ja rohkenemme kai siitä päättää, että hän myöhemmin vei muitakin Hänen luokseen. Andreas johdatti Siimonin Jeesuksen tykö heti sen jälkeen, kun hän itse oli hänet löytänyt. Eikä ole pieni armo saada johtaa joku omainen Herran luo! Ehkä joku kysyy, miten se hänelle onnistui. Andreaasta kerrotaan, että hän oli niiden joukossa, jotka olivat kuulleet Johanneksen todistavan Jeesuksesta, sanoen: ,,Katso, Jumalan karitsa." Mutta en luule, että Johanneksen todistus olisi saattanut Siimonia lähtemään Jeesuksen luo. Tämä Andreaksen sana (v. 42): ,,Me olemme löytäneet Messiaan", se sen vaikutti. Sellainen todistus on arvokkaampi kuin kymmenen puhetta. Ehkä Siimon ei olisi koskaan tullut, vaikka hän olisi kuullut montakin hyvää saarnaa. Mutta kun Andreas sanoi: ,,Me olemme löytäneet", se koski Siimoniin niin, että hänessäkin heräsi halu mennä hänen luokseen, jonka veli oli löytänyt.
Muutamia vuosia takaperin puhuin eräässä Norjan kaupungissa tämän sanan johdosta: ,,Me olemme löytäneet Messiaan." Kokouksen loputtua pyysin jokaista, joka oli Herran löytänyt, ennen seuraavaa kokousta kertomaan jollekin toiselle, miten hän oli Hänet löytänyt. Koetin erityisesti selittää, etteivät puhuisi, siitä että olivat olleet kokouksessa ja siellä oli ollut paljon tai vähän kansaa, vaan että he kertoisivat parhaimmalle ystävälleen, että olivat löytäneet Jeesuksen. Kokouksessa oli monta neitiä puhelinasemalta. Nämä soittivat aamulla ystävättärilleen. Eräs sanoi: ,,Sinäkö se olet, Anna? Tahdon vain sanoa sinulle, että nyt olen löytänyt Jeesuksen." Toinen puhkesi tämän kuultuaan itkuun. Ja ennenkuin ilta oli tullut, oli hänkin löytänyt Herran. Eivätkä helsinkiläisetkään tarvitsisi enempää herätyksen syntymiseksi, kuin että kaikki jotka ovat löytäneet Jeesuksen, lähtisivät kertomaan siitä jollekin toiselle. Toista on neuvoa ystäviä, toista on todistaa: ,,Minä olen löytänyt Jeesuksen; sydämeni on saanut tyydytyksen ja rauhan Jeesuksessa." --Tätä todistusta meillä ei ole liikaa seurakunnissamme. En tiedä, voisiko Andreaasta sanoa mitään parempaa, kauniimpaa kuin että hän johti Siimonin Jeesuksen luo! Eikö tuossa ole jotain sanomattoman kaunista! Herra auttakoon meitä näkemään, kuinka suurta on saattaa jokukaan Jeesuksen luo.
Joitakin vuosia sitten oli saarnaaja juuri lopettanut puheensa eräässä Norjan rukoushuoneessa ja kansa oli poistumassa. Oven suussa seisoi vielä eräs nuori nainen. Hän oli niitä, joihin sana oli sattunut. --Kun sitten saarnaaja oli lähtemässä ulos, tervehti hän tuota naista ja kysyi, oliko hän löytänyt Jeesuksen. Nainen painoi päänsä alas, alkoi itkeä ja vastasi: ,,en, mutta haluaisin niin mielelläni löytää Hänet." Saarnaaja polvistui hänen rinnalleen ja rukoili. Kun he nousivat ylös, osoitti hän naiselle raamatusta 1Joh. 1: 7 ja varsinkin sanoja: ,,Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." Näitten sanojen avulla nuori nainen löysi rauhan Jumalassa. Niin, sanoo joku, sehän oli vain nuori nainen. Mutta siitä nuoresta naisesta tuli minun äitini enkä ehkä seisoisi täällä tänä iltana todistamassa Herrasta, jollei häntä olisi ollut, joka johdatti äitini Jeesuksen tykö. Minä pyydän sentähden kaikkia niitä, jotka ovat löytäneet Herran, huomaamaan, kuinka suurta tällainen työ on. Ellet koskaan saisi enempää Herran hyväksi tehdyksi kuin että johdat veljesi Hänen luokseen, olisit kuitenkin tehnyt suuren työn.
Kun Andreas toi Siimonin Jeesuksen luo, niin kerrotaan, että ,,Jeesus katsoi häneen". Johannes on siis erityisesti tähän kiinnittänyt huomiota. Jeesus lienee seisonut kauan hiljaa ja katsonut Siimonia. Johannes ei saata koskaan unohtaa sitä, miten Jeesus katsoi Pietariin. Monen pitkän vuoden jälkeen hän evankeliuminsa kirjoitti, mutta hän muistaa sen päivän, jolloin Andreas tuli Siimonin kanssa Jeesuksen luo. Mahtoi Jeesuksen katseessa olla jotain ihmeellistä, läpitunkevaa, niin että Hän näki kaiken, mitä Siimonissa oli. Eikä ainoastaan sitä, mitä hänessä oli sillä hetkellä, vaan senkin, mitä hänestä saattoi tulla.
Eikä tuo ollut ainoa kerta, jolloin Jeesus katsoi Pietariin. Hän sai myöhemminkin kokea, miltä tuntuu, kun Jeesuksen katse lepää hänen yllään. Mainitsen pari kolme sellaista tapausta.
Kerran he vaelsivat tietä pitkin ja Jeesus puhui rististä. Siitä ei Pietari pitänyt. Silloin Jeesus kääntyi ja katsoi Pietariin. -- ,,Mene pois minun tyköäni!" Saatat uskoa, että se katse oli läpitunkeva.
Toisen kerran Pietari istui tulen ääressä ja vannoi, ettei hän Herraa Jeesusta tuntenut. Jeesus vietiin siitä ohi ja hän katsoi Pietariin. Mahtoi Pietari muistaa sen hetken, jolloin Hän ensi kerran oli häneen katsonut! Siinä oli voimaa siinä rakkauden katseessa. Pietarin täytyi mennä ulos katkerasti itkemään.
Vielä katsoi Jeesus Pietariin silloin, kun hän kolme kertaa kysyi: ,,Rakastatko minua?" Pietari loi katseensa alas ja vastasi murheellisena: ,,Sinä tiedät kaikki, Sinä tiedät, että Sinua rakastan."
--Mutta nyt Jeesus katsoo ensi kerran Pietariin. Kun tätä tänään tutkistelin ja tämän kokouksen puolesta rukoilin, pyysin sydämestäni: anna meidän tänä iltana kokea, että katsot meihin. -- Tuskin mikään on paremmin omansa meitä herättämään, kuin tietoisuus siitä, että Jeesus meihin katsoo.
Muistan, miten kerran matkoilta palatessani vaimoni vei minut pikku poikamme luo. Kun häntä katselin, sanoi vaimoni: ,,Älä katso häneen niin voimakkaasti, hän saattaa herätä!" Muistin tuon hetken, kun tämän värssyn tänä iltana luin. Ja minä toivon, että Herra katsoisi meihin niin voimakkaasti, että me heräisimme.
Kun Jeesus katsoi Pietariin, sanoi hän hänelle kaksi asiaa ja toivoisin, että me muistaisimme ne.
Herra sanoi hänelle: ,,Sinä olet Siimon". Hän ei sanonut: sinun nimesi on Siimon, vaan hän sanoi: ,,Sinä olet Siimon". Siimon merkitsee ,,horjuva". Siksi Jeesus ei sanonut: sinun nimesi on 'horjuva', vaan hän sanoi: ,,Sinä olet horjuva."
Vielä sanoi Herra Siimonille: ,,Sinun nimesi on oleva Keefas" , eli: sinun pitää tulla Keefaaksi.
Minä luulen, että jos Herra saa sanoa meille nämä kaksi asiaa, on edellinen tekevä meidät murheellisiksi, mutta oi, kuinka paljon iloa tuo toinen onkaan tuova meille.
Pysähtykäämme aluksi tuohon ensimäiseen kohtaan.
Jeesus katsoo Siimoniin kauvan, läpitunkevasti; muut katsovat Jeesukseen, odottaen mitä hän tuolle miehelle nyt sanoo.
,,Sinä olet Siimon, horjuva".
Oliko hän tunnettu luonteeltaan horjuvaksi ? Ehkä hänen työtoverinsa ja omaisensa tunsivat hänet horjuvaksi mieheksi. Mahdollisesti hän itsekin tiesi sen. Kuinka vakavalta mahtoikaan kuulua siinä tapauksessa Mestarin suusta tuo sana?-- Tai ehkä Pietarilla oli toiset ajatukset itsestään. Ehkä hän luuli itseään hyvinkin lujaluontoiseksi. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ,,Sinä olet horjuva."
Luulen aikamme olevan erittäin rikkaan tuollaisista Siimon-luonteista, niin ettei Jeesuksen ole vaikea katseellaan löytää sitä, josta hän voi sanoa: ,,Sinä olet Siimon".
Ajatelkaamme me uskovaiset tätä: Onko ehkä meissä jotain Siimonin kaltaista? Millaisia olemme Herran työssä, johtaessamme muita Jeesuksen luo? Tai miten on rukouselämämme laita? Voiko Herra siinä suhteessa osoittaa meitä ja sanoa: ,,Sinä olet Siimon".--Tai ajatelkaamme Jumalan sanan lukemista ja tutkimista! Saako Herra siitä aiheen sanoa meille: ,,Sinä olet Siimon." Toisin ajoin luet ja rakastat raamattuasi ja sitten se taas saa jäädä syrjään pitkiksi ajoiksi. Niin, ehkä koko kristillinen elämäsi on horjuvaa.
Tai mitä sanoo Herra sinulle, joka epäuskossasi vaellat Hänelle vieraana? Sanooko Hän sinulle, että olet ollut horjuva, täyttäessäsi niitä lupauksia, joita olet tehnyt? Sillä tuskin voi ajatella tässä joukossa olevan ketään, joka ei olisi tehnyt lupauksia Herralle? On niitä, jotka ovat ajoittain Herraa etsineet, mutta joista voidaan vielä tänä päivänä sanoa: sinä olet ollut ja olet vieläkin Siimon. Mitä vastasi Siimon, kun Jeesus hänelle sanoi: ,,Sinä olet Siimon" ?
Hän vaikeni.
Miksi? -- Hän tunsi, että puhe oli totta. Ei hän voinut sanoa: minun nimeni on kyllä Siimon, mutta Siimon en minä ole. Hän tiesi: totta on, mitä sanot.
Herran sanan täytyy saada ensin itsekullekin näyttää, millainen hän on.
-- Tahtoisin nyt puhua toisesta sanasta, minkä Jeesus Siimonille sanoi, nimittäin: ,,Sinun nimesi on oleva Keefas, se merkitsee: Pietari, kallio".
Oi, kunpa Hän saisi sanoa saman sinulle, sinä tuomittu sielu, joka olet niin tyytymätön koko elämääsi, joka tuomitset itseäsi, niin, halveksit itseäsi. Pietarista saattoi näyttää siltä, kuin olisi päämäärään ollut pitkä matka. Mutta suurella Mestarilla oli voimaa tehdä hänestä ,,kallio".
Koetamme muutamin piirtein osoittaa, miten Jeesus menetteli saadakseen Siimonin kallioluontoiseksi.
Markuksen evankeliumissa 1: 27 Jeesus sanoo: ,,Seuratkaa minua, niin teen teistä ihmisten kalastajia!" Ja heti sen jälkeen luetaan: ,,Heti he jättivät verkot ja seurasivat häntä." Luuletko että Pietarista oli helppoa lähteä Jeesusta seuraamaan ja jättää Betsaida, missä hän koko ikänsä oli asunut? Eiköhän Pietari rakastanut pientä kalastajavenettään ja verkkojaan! Ne saattoivat olla hänelle juuri sinä päivänä erittäin rakkaita, sillä veneet olivat kaloja täynnä. Mutta tässä Pietarin oli astuttava ensimäinen askel tullakseen kalliomieheksi. Oli kysymyksessä tästä maailmasta luopuminen ja Herran seuraaminen.
Haluatko sinä tulla kalliomieheksi? Tai tahdotko yhtä mielelläsi olla horjuva luonne? Ellet, on sinunkin astuttava ensimäinen askel juuri silloin, kun Jeesus kutsuu: ,,Seuraa minua!" Vai joko tässä ensi kohdassa horjahdat? Joko tässä väistyt syrjään ja sanot: en, minä en nyt voi lähteä. On jotain rakkaampaa, jota et haluaisi jättää.
Aina jotakin on, joka pidättää ihmistä ja tekee Jeesuksen seuraamisen vaikeaksi. Muinoin jo oli Jeesuksen seuraaminen halveksittua ja se on sitä vieläkin. Kuinkahan moni on valmis sanomaan: Herra, olen valmis luopumaan kaikesta saadakseni seurata sinua! Pyytäisin sinua ajattelemaan tätä kuvausta: eikö ole jotain kaunista siinä että Pietari jättää kaikki ja lähtee seuraamaan Jeesusta ? Emmekö häntä katsellessamme ole valmiit huudahtamaan: hän alkaa jo kehittyä kalliomieheksi! Onko niin sinun laitasi ?
Mutta joku sanoo: niin, kyllä vielä kerran minäkin lähden Jeesusta seuraamaan.
Pietari lähti heti, kun Herra kutsui. Niin on jokaisen tehtävä. Meidän on oltava kuuliaisia Herran kutsulle.
Jeesuksen seurassa oli Pietarin kasvettava kallioluonteeksi. Joka askeleella johdatti Herra häntä tuota suurta päämäärää kohti.
Silloin kun Jeesus otti hänet vuorelle näkemään Hänen kunniaansa ja Pietari huudahti: ,,Tässä on meidän hyvä olla", olen kuulevinani suuren Mestarin sanovan: minä kasvatan ja muovailen häntä kalliomieheksi; hänen tarvitsee nähdä minun kunniani.
Toisena päivänä Hän johtaa hänet kanssaan merelle. Pietari vapisee ja huutaa hädässään: ,,Me hukumme." --- Mutta kuulen taas suuren Mestarin sanovan: minä kasvatan häntä kalliomieheksi; tänä vaaran hetkenä on hän näkevä minun voimani.
Ja Jeesus ottaa Pietarin mukaansa synagogan päämiehen huoneeseen ja antaa Pietarin nähdä hänen voimansa kuolemankin yli. -- Miksi? Minä muovailen häntä kalliomieheksi!
Tahdon sanoa, että uskon tie, jota pitkin Herra kuljettaa sekä sinua että minua, näyttäköönpä se sitten valoisalta tai pimeältä, aina tarkoittaa luonteittemme muodostamista.
Ja nyt--tuliko ,,Siimonista" koskaan ,,Pietaria" ?
Tiedämme, että Pietarin luonteessa oli monta heikkoa kohtaa. Näyttää siltä, että hänen oli hyvin vaikea muodostua kalliomieheksi. Mutta hän sai voimaa Kristukselta. Hän täyttyi Hengellä. Hän todisti suuren joukon edessä: ,,Elämän ruhtinaan te tapoitte". -- Kaikki pelko on kadonnut. Hän rakastaa kärsimystä Jeesuksen tähden. Hän sanoo: Oi, että meitä pidetään sen arvoisina!
Eikö totta: hänestä tuli kalliomies.
Mutta kaikki kunnia on sinun, Herra Jeesus.
Sillä Pietarin luonne ei sellainen alkujaan ollut. Herran armo sen sellaiseksi teki. Ja mitä Herra voi tehdä Pietarista, sen voi Hän tehdä jokaisesta meistäkin.
Nuoret miehet ja naiset, antautukaa suuren Mestarin käsiin! Antakaa hänen johtaa teitä! Antakaa hänen luoda teihin läpitunkeva katseensa ja sanoa millaisia olette! Mutta kuulkaa myös mitä Herra sanoo teistä voivan tulla! Herra tahtoo sanoa sinulle, joka tänään olet täällä: Sinä voit kääntyä; sinustakin voi tulla ihmisten kalastaja, ja sinä voit kerran seistä suuren pelastetun joukon edessä. Etkö tahdo jättäytyä minun käsiini ?
Niin, etkö tahdo astua ensi askelta ja luopua kaikesta, seurataksesi Jeesusta?