VALKOINEN KÄÄPIÖ

Pienimassainen tähti päätyy kehityksessään valkoiseksi kääpiöksi. Kun tähden keskustasta loppuu vety, siitä tulee punainen jättiläinen. Myöhemmin jättiläisen harvat ulko-osat puhaltuvat pois ja tiivis kuuma keskus, myöhempi valkoinen kääpiö, paljastuu. Tätä välivaihetta nimitetään planetaariseksi sumuksi. Kun sumu on hävinnyt, kuumaa tiivistä jäännöstähteä nimitetään valkoiseksi kääpiöksi. Niiden massan yläraja on 1,4 Auringon massaa. Valkoiset kääpiöt ovat yleensä maankaltaisten planeettojen kokoisia. Niiden tiheys on yli 1000 kg/kuutiocm. Mitä suurempi on kääpiön massa, sitä pienempi on sen läpimitta. Valkoisilla kääpiöillä ei ole energianlähteitä jäljellä, joten ne jäähtyvät vähitellen.

Tähtitieteen perusteet s. 368-371, 308-311, 364, Maailmankaikkeutta tutkimassa s. 199-201, Kosmos s. 327-329, Avaruus s. 78, Räjähtävä maailmankaikkeus s. 75, 148-149

Numerotietoja Sirius B:stä: Kosmos s. 329