Reikänauhalla kukin merkki on lävistetty pitkälle nauhalle peräkkäin mikä on ollut esikuvana myös unix-käyttöjärjestelmän, Internetin ja mikrojen käyttämälle yksinkertaiselle tiedostomuodolle.

Toinen IBM:n aikoinaan vuosisadan alussa kehittämä tiedon tallennusmedia olivat vakiomittaiset reikäkortit, joita käytettiin suurkoneissa. Niihin mahtui 80 merkkiä kuhunkin ja tämä pituus siirtyikin myöhemmin moniin suurkoneiden tietoliikenteessä käyttämiin tiedostomuotoihin ja myös näyttöpäätteisiin. Akateemisessa maailmassa se tuli tutuksi useimmille EARN ja BITNET verkkoja käyttäneille 1980 luvulla.